keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Nastat alle




Viime viikolla tämä neiti kaatui aamulenkillä ja pamautti alaselkänsä kovaan asfalttiin oikein mojovasti. Olin lähdössä aamulenkille ja kurkkasin ikkunasta keliä. Ulkona näytti märältä ja astemittarikin näytti vain yhtä pakkasastetta. Rakkaiden Icebugieni sijaan vedin jalkaan lenkkarit. 

Lenkki meni kivasti, oli raikas ilma ja ihanan valoisaa! Kotiinpäin tullessa käppäilin varmoin askelin koirat vierelläni. Sitten liukastuin oikein kunnolla loivassa alamäessä. Luojalle kiitos etten kaatunut kummankaan koiran päälle, niitä olisi sattunut enemmän. 
Asfaltti pussasi alaselkääni oikein tuntuvasti ja kyyneleet silmissä painelin kotiin. Lähdin töihin ja huomasin että kävely ja seisominen on yhtä tuskaa. Sain ajan lääkärille joka passitti minut kotiin lepäämään. Pariin päivään en pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan ja napsimaan särkylääkettä. Onneksi iskussa ei käynyt kuitenkaan kovaa tärähdystä pahemmin. Levolla sain selän taas kuntoon. 



Jälkikäteen voin vain voivotella omaa typeryyttäni kun en laittanut nastakenkiä jalkaan. Helppo sitä on olla jälkiviisas.
Ollaanhan kaikki ihan super varovaisia nyt talvikeleillä. Vaikkei ulkona näyttäisi liukkaalta voi se sitä tosiaan olla! 
Kaatumisissa voi käydä todella pahasti! 
Autoillakin on talvella nastat alla, miksi ei siis meilläkin?

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulun taikaa




Huh! Ehdin jo pelästyä että eikö joulufiilis löydä tänä vuonna luokseni lainkaan! 
Pitkään yritin sitä metsästää. Koristelin kodin, kuuntelin joululauluja ja keittelin glögiä. Jopa hankin osan lahjoista, mutta joulutunnelmaa en silti saanut aikaiseksi. 

Nyt se kuitenkin hiipi luokseni jostain missä oli piileskellytkin. Se löysi minut kun vihdoin suostuin pysähtymään. Istuin alas, katselin kuvia edellisistä jouluista, näin telkkarista aina yhtä ihastuttavan Coca-Cola-mainoksen, avasin joulukanterin ensimmäisiä luukkuja  ja herkuttelin mätivoileipiä. 
Aloin tehdä listaa hankkimatta olevista lahjoista ja muista mitä pitää hankkia ennen joulua. Näin teen joka vuosi ja laitan aina rastia perään kun asia on hoidettu. Vähän ennen joulua on ihana todeta että kaikki listalla olevat asiat on hoidettu. Sitten voi vaan relata. Nyt lista on vielä pitkä, mutta ei mahdoton. 

Jouluun on enää kolmisen viikkoa aikaa, enkä malta odottaa että pääsen juhlimaan sitä rakkaimpieni kanssa! Tänä vuonna en aio stressata joulusta vaan nauttia kaikesta siihen liittyvästä! 




Ihanaa joulunodotusta teille! ❤

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Let's shake hands!



Hyvän ensivaikutelman voi luoda vain kerran. Voinko edes liikaa painottaa kuinka suurta roolia pelkkä kädenpuristus pyörittää. Olemme kaikki olleet usein elämämme aikana sellaisissa tilanteissa missä esittelemme itsemme toiselle. 
Minulle on pienestä pitäen opetettu, katso silmiin ja purista toisen kättä napakasti! Ei tietenkään satuttaen, mutta tuntuvasti. Näin olen aina toiminut ja näin aion oman jälkipolven opettaa tekemään myös. 

Minua henkilökohtaisesti ärsyttää ihan suunnattomasti jos henkilön jota kättelen, käsi on veltto kuin banaaninkuori. Se että saat nippanappa tarrattua toisen löysistä sormenpäistä kiinni omalla napakalla otteellasi luo heti vaikutelman ettei toista edes kiinnosta tavata sinua tai luoda itsestään hyvää ensivaikutelmaa. En myöskään siedä sitä että toisen katse harhailee tai hän tuijottaa tiiviisti jalkoihinsa. Ihan kuin toisen silmiin katsomisessa olisi jotain pahaa. 



Tällaisiin tilanteisiin joutuu hirvittävän usein. En tiedä teistä, mutta minulle välittyy tilanteesta heti sellainen fiilis että vastapuolta ei kiinnosta ja oletan hänen tarttuvan kaikkiin asioihin löysästi ja lepsusti. 

En usko että olen ainoa joka ajattelee näin. 
Muistetaan siis aina kun tapaamme toisiamme, otetaan toisen kädestä kunnon ote ja katsotaan silmiin. Uudet tilanteet ja kohtaamiset ovat usein jännittäviä, mutta selviämme niistä. Luodaan itsestämme hyvä ensivaikutelma jatkossa aina! 

maanantai 31. lokakuuta 2016

WE HAD A GOOD ONE


Välillä on kiva olla vaan, ilman kiirettä ja aikatauluja. Minulla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja maanantai siihen vielä päälle! Päätimme Teron kanssa olla suunnittelematta sen suurempia. Lauantaina lähdimme päivällä käppäilemään hetkeksi kaupungille. Hankimme muutamat täsmähankinnat, kävimme syömässä ja nautimme kiireettömyydestä. Ainoa mikä aikataulutti tätä päivää oli illan lätkämatsi, joten kiirehdimme kotiin katsomaan sitä. Matsin tuloksesta huolimatta ilta oli ihana! Oli hauska nähdä kuinka Facebookin feed täyttyi upeista Halloween asuista ja meikeistä! Vitsi miten mun kaverit onkin taitavia! Vaikka monella näytti olevan hauskaa Halloween-kinkereissä, niin olin onnellinen ettei tarvinnut lähteä mihinkään juhlimaan. Korkkasimme pullon kuohuvaa ja höpöttelimme Teron kanssa päivän polttavista puheenaiheista. Hukuimme keskusteluihin niin että kello oli yhtäkkiä melkein kaksi yöllä! Siihen vielä iltalenkki päälle niin kyllä siinä melkein siihen "pilkkuun" asti meni!

Sunnuntaina jatkoimme samaa rentoutumismeininkiä. Siivoilin kotona, pakkasimme kesävaatteet säkkeihin ja veimme ne säilöön vintille. Kai se on vain myönnettävä ettei tuolla ulkona ole enää lämmin! Hrrrr! 
Illalla hyppäsimme koko perhe autoon ja ajoimme Hietaniemeen lenkille. Kirpeääkin kirpeämpi keli oli virkistävä ja sai meidät kipittämään niin lujaa että loppulenkistä saikin pyyhkiä hikeä otsalta. Oli ihanaa palata kotiin, sytytellä kynttilöitä ja käpertyä viltin alle katsomaan Walking Deadia. Voi vitsi se on koukuttava sarja! 

Maanantaina kävin moikkaamassa isoäitiäni ja tekemässä hänelle jalkahoidon. 
Meillä on aina niin kivaa yhdessä! On ihanaa kuulla yli 90-vuotiaan elämänviisauksia ja kertomuksia. Niiden avulla jaksaa taas painaa tätä kaamosaikaa läpi. Positiivisella ajattelulla ja asennoitumisella pärjää pitkälle! Muistetaan se! 

Nyt käperryn vielä hetkeksi sohvalle lukemaan kirjaa ja siten valmistautumaan huomenna alkavaan työviikkoon! 
Ihanaa viikon alkua ruudun toisellekin puolelle! 



maanantai 24. lokakuuta 2016

Welcome to Kiehl's! Kiehl's Apothecary since 1851, The Flagship store NYC




Oih! Tätä olin odottanut jo vuosia! Kiehl's on ehdoton suosikkini kosmetiikan saralla, joten oli enemmän kuin mahtavaa päästä näkemään ihka ensimmäinen Kiehl's -myymälä, josta koko tämä yli 165 -vuotias historia on saanut alkunsa. 
Historian havinaa ja ihonhoidon edelläkäyntiä samassa tilassa.  Siellä vastassa on iloisen henkilökunnan lisäksi  Mrs. Bones, ihka aito luuranko joka on alunperin ollut Kiehl's -apteekissa auttamassa asiakkaita ja farmaseutteja havainnollistamaan mihin mikäkin rohto vaikuttaa. Tästä syystä jokaista Kiehl's -myyntipistettä vartioi edelleen luuranko-replica kunnioittaen sarjan apteekkitaustaa. Lääkkeiden ja rohtojen sijaan Kiehl's toimii nykyään ainoastaan kosmetiikan saralla, kuitenkin hyvin hellävaraisilla ja loppuun asti hiotuilla tuotteilla.
Kiehl's on pioneeri monella saralla. Se on ensimmäinen brändi joka kierrättää pakkausmateriaalinsa ja kannustaa myös asiakkaitaan kierrättämään! Asiakkaat saavat tuoda omat tyhjät Kiehl's-pakkaukset takaisin myymälään, josta ne jatkokierrätetään ja uusiokäytetään. Asiakas myös palkitaan kierrättämisestä.  Aikas hienoa! 
Kiehl's haluaa pitää pakkauksensa mahdollisimman selkeinä ja tuhlaamatta niihin liikaa muovia, pahveja tai kääreitä. Asiakas tosiaan maksaa vain purkin sisällöstä, eikä hulppeista ulkoasuista. 
Tämä upea brändi ei myöskään mainosta maksullisesti missään. Kiehl's luottaa rehelliseen word of mouth -mainostukseen eli se toimii täysin "puskaradion" avulla. Se näkyy myös hinnoissa, jotka eivät päätä huimaa. 
Kiehl's ottaa usein myös osaa ja lahjoittaa suuria summia hyväntekeväisyyskampanjoihin. Nämä arvot ovat minulle ensiarvoisen tärkeitä! Tämän brändin tärkeänä kampanjointina toimii vahva näytejakelu, asiakas saa aina kokeilla tuotetta ennen ostopäätöstään. Tämä "try before You buy" -ideologia sai minut kääntymään Kiehl'sin kanta-asiakkaaksi useampi vuosi sitten. 


Kiehl'sin jokaisessa myyntipisteessä pääsee aina maksuttomaan ihokonsultaatioon joka minullekin tehtiin New Yorkin East Villagen lippulaivamyymälässä. Siinä käydään läpi ihon tämänhetkinen kunto, kosteustasapaino sekä asiakkaan omat tarpeet ja toiveet ihonhoidossa. Oli mukavaa istahtaa alas ja kuunnella ammattilaista työssään. He olivat juuri lanseeranneet uuden Apothecary Preparations seerumi -linjan. Siinä asiakkaalle valitaan hänen omalle iholleen personalisoitu seerumi! Kuinka makeeta! 
Omalle iholleni halusin saada ehdottomasti lisää kuulautta ja myös ennaltaehkäistä ihon ikääntymistä. Seerumin öljypohjaan valittiin siihen sekoitettavat ampullit joilla saa täsmähoitoa ihon erityistarpeisiin. 
Tämä iltaisin käytettävä seerumi sai kyllä minut ihan sekaisin. Harvemmin enää kosmetiikan heavy userina hämmästyn mistään näin suuresti! Iho oli jo ensimmäisten käyttökertojen jälkeen tasaisempi, heleämpi ja kosteutetumpi. Ihan mieletön! En kyllä öitäni nuku enää ilman tätä. Toivon että tämä rantautuu nopeasti Suomeen. 
Samassa istunnossa minulle suositeltiin kokonainen ihonhoitorutiini, mistä minulla kyllä oli käytössä jo lähes kaikki tuotteet. Olen siis hoitanut ihoani oikein! Peukku sille!
Halusin silti tutustua paljon puhuttuun Clearly corrective -linjaan. Tämäkään linja ei löydy kokonaisuudessaan Kiehl'sin Suomen valikoimasta, joten minun oli ihan pakko ostaa linjan puhdistustuotteet. Olen ollut niihin enemmän kuin tyytyväinen. 



Konsultaation jälkeen ihana KCR (Kiehl's customer representative /myyjä) esitteli minulle vielä myymälää. Siellä oli lukuisia moottoripyöriä ja pienoiskokoja lentokoneista. Miksi ihmeessä kosmetiikkamyymälässä on sellaisia?? No, syy on selvä. John Kiehlin oppipojan ja sittemmin Kiehl's apteekin omistajan Irvin Morsen poika Aaron Morse, Kiehl'sin kosmetiikkalinjan luoja rakasti moottoripyöriä ja harrasti myös lentämistä. Hän halusi harrastuksensa näkyvän myös myymälässään. Tästä syystä myös tämän brändin miesten tuotteet kantaa hauskaa nimeä, Facial Fuel ja niissä on pieni lentokoneen kuva. 

Kiehl's ei unohda myöskään perheen pienimpiä eikä karvakavereita. Heillä on omat linjat vauvoille ja hauvoille, eli ihan koko perheelle. Baby -linja löytyy jo Suomesta, mutta koiralinja ei. Oli siis pakko ostaa tuliaiset omille karvakamuille! 







Kiehl's löytyy Suomesta Helsingin, Tampereen ja Turun Stockmanneilta. Suosittelen suuresti menemään tutustumaan tähän aivan mielettömään sarjaan! Kasvotuotteiden lisäksi löydät pisteistä myös kattavat hiusten- ja vartalonhoitolinjat. Nykäise KCR:ää hihasta, istahda ihokonsultaatioon ja ihastu! 

lauantai 8. lokakuuta 2016

Rakkaustarina




Tasan kaksi vuotta sitten oli yksi elämäni mullistavimmista päivistä. Olin menossa treffeille miehen kanssa jota en ollut ikinä nähnyt. Kaikki alkoi Tinderistä noin viikkoa ennen ensitapaamista. Olimme vaihtaneet aktiivisesti viestejä ja tutustuneet hieman. Tämä mies hurmasi profiilikuvallaan, missä hänellä oli yllään IFK-paita ja muutama koira seuranaan. Ajattelin että WOU, tämä ei voi mennä pieleen. Lapsellista ehkä mutta niin se vain meni. Olimme sopineet että ensimmäisillä treffeillä menemme katsomaan lätkää. Jonkun mielestä tämä saattaa olla epäromanttisin paikka, mutta ei meille. 

Minun vuorojen takia olisimme saaneet sovittua matsitreffit vasta kahden viikon päähän, emmekä malttaneet odottaa tapaamista joten sovimme näkevämme ennen sitä. Olin jo pelkkien viestien perusteella korviani myöten ihastunut! 

Näimme keskiviikkona 8.10. Tero tuli hakemaan minut kotoani Haagasta. Istuin autoon ja aloin höpöttämään kuin papupata. (Näin teen kun olen hermostunut). Ajoimme ympäri Helsinkiä, juttelimme, tutustuimme ja ihastuimme. Pysähdyimme kahville ja jatkoimme jutustelua. Meillä klikkasi ihan saman tien! Olin aivan hurmioissani ja toivoin ettei tämä ilta tai tämä fiilis lopu ikinä.
Puhuimme kaikesta; lapsuudesta, perheistämme, harrastuksista ym. 
Meillä oli jääkiekon lisäksi paljon yhteistä! 
Ja niinkuin Teron profiilikuvasta näin, oli hänkin koiraihminen ja se oli minulle ensiarvoisen tärkeää. Meillä molemmilla oli omat karvaiset parhaat ystävät. Täydellistä! Ihminen joka ymmärtää täysin mitä koira vaatii ja miten kovasti siihen sitoudutaan. 

Oli hauskaa huomata että olimme niin samaa mieltä monista asioista. 

Ajeltuamme monta tuntia päätimme pysähtyä huoltoasemalle syömään. Istuimme tiiviisti vierekkäin ja höpötimme. Yhtäkkiä tein jotain mikä yllätti minutkin. Minä tein aloitteen ja painoin huuleni hänen huulilleen. Se oli totaalinen "jalat alta"-hetki. 
Kello oli jo vaikka mitä kun Tero vei minut kotiin. Sovimme näkevämme uudestaan heti seuraavana päivänä. En malttanut nukkua, syödä enkä juoda. Hymyilin vaan ja virtaa riitti vaikka mihin. Lähdin Luckyn kanssa pitkälle lenkille ja kerroin rakkaimmalleni kuinka olin tavannut aivan upean miehen.




Seuraavana päivänä Tero tuli hakemaan minut töistä koiransa Basson kanssa. Haimme Luckyn matkaan mukaan Haagasta ja lähdimme kävelylle. Kiertelimme syksyisessä keskuspuistossa ympäriinsä eikä meillä ollut hajuakaan missä menimme ja mikä on oikea reitti. Ainoa mikä merkitsi oli se että me, kaikki neljä olimme siinä. Kun saavuimme kotipihaani huomasimme kävelleemme 20km ja kello oli reippaasti yli puolen yön. 
Näimme joka päivä, ihan joka-ikinen hetki kun vain ehdimme. Hengailimme kodeissamme, kävimme ulkona syömässä, leffoissa, keikoilla ja tietysti myös jääkiekkopeleissä. Tutustutimme koiramme toisiinsa niin että pian hekin alkoivat ikävöimään toisiaan sinä aikana kun eivät nähneet. Viikonloput asuimme aina Teron luona ja viikolla näimme joka ilta töiden jälkeen. Oli ihanaa huomata kuinka vihdoin olimme molemmat löytäneet toisistamme sielunkumppanit. 
Muistan kuin eilisen sen yöllisen kahvitteluhetken Etelä-Haagan Shellillä kun poistimme toistemme Tinder-sovellukset puhelimistamme. Aika söpöä. 
Jälkeenpäin mietimme että olisi pitänyt ottaa talteen meidän yhteiset viestit sieltä. No, tärkeintä on kuitenkin se mihin ne viestit johtivat. 

Kohtalo taisi puuttua peliin myös siinä vaiheessa kun vuokranantajani ilmoitti laittavansa asuntonsa myyntiin ja minun oli muutettava pois piakkoin. Pohdiskelimme mikä olisi tässä vaiheessa fiksuin liike, muutetaanko nyt jo yhteen vai etsinkö vielä itselleni oman asunnon. Yhteistuumin päätimme että muutan Teron luokse ja pikkuhiljaa alamme etsimään meille yhteistä isompaa kotia. Ei aikaakaan kun löysimme unelmiemme kodin johon muutimme 10 kuukautta ensitreffien jälkeen. Kaikki meni juuri niinkuin piti. Rakastamme kotiamme ja toisiamme enemmän joka päivä. 
Kaikki tämä on kuin satua jossa me olemme käsikirjoittajia. 
Oli jännää muuttaa saman katon alle toisen kanssa. Kaikki oli meille uutta. Mitä toinen tykkää tehdä viikonloppuisin, mitä hän tykkää syödä aamupalaksi, onko hän aamu- vai iltaihminen. Me usein nauramme sille kuinka samanlaisia olemme. Me rakastamme ottaa iisisti, nautimme musiikista, joskus jopa hiljaisuudesta. Töiden jälkeen kiirehdimme molemmat aina kotiin toistemme luo, koska yhteinen aika on niin korvaamatonta. Perheemme ja arvomme ovat hyvin samanlaisia ja se jos joku on tärkeää. Harrastamme samoja asioita, nautimme toisen onnistumisista ja tuemme toisiamme pettymyksissä.
Oli jopa hauska huomata että perheisiimme kuuluu saman nimisiä henkilöitä ja että isovanhempamme ovat olleet melkein naapureita. Yhdessä vaiheessa jopa piti varmistaa ettemme vain ole sukua! Hah!

Tämä satu jatkuu loppuelämämme ja olen niin onnellinen. Yhdessä teemme arjesta juhlaa ja juhlasta juhlavampaa. Minulle ei ole parempaa paikkaa kuin tässä missä nyt olen. On ihanaa suunnitella tulevaisuutta rakkaimpansa kanssa. On niin mahtava tunne tietää että olen löytänyt sen oikean. Sielunkumppanin jonka kanssa haluan elää, olla ja perustaa perheen. 

Ihastuminen ja rakastuminen on niin jännää, silloin ei malttaisi olla toisesta erossa hetkeäkään. Tekisi mieli vaan kyhnätä keskenään jossain ja unohtaa kaikki muu. Ihaninta tässä rakkaustarinassa on se että minulla on edelleen sama fiilis kuin ihan ensimmäisillä kerroilla kuin näimme. Paitsi että pelkän ihastumisen on korvannut syvä rakkaus. 

Tämä on juuri sitä mitä ennen luulin vain tapahtuvan elokuvissa. Rakkautta ensisilmäyksellä. ❤


Erikseen täytynee vielä mainita kiitokset rakkaalle ystävälleni joka "pakotti" minut lataamaan Tinder-sovelluksen, vaikka itse olin aluksi kovin vastahakoinen. Ilman tätä kehotusta en olisi tässä missä nyt olen, rakkaimpani vierellä! 



I'd hold you, I'd need youI'd get down on my knees for you
And make everything alrightIf you were in these arms
I'd love you, I'd please youI'd tell you that I'll never leave you
And love you 'til the end of time,If you were in these arms tonight


tiistai 4. lokakuuta 2016

Uudistunut Kulttuuritalo Martinus, avajaiset 3.10





Voih! Tähän rakennukseen mahtuu paljon muistoja!! Muistan kun olin pikkutyttönä täällä  kuuntelemassa Mikko Kuustosta. Rakastin hänen kappalettaan "Enkelit lentää sun uniin", tosin pikkutyttö kuulee kappaleen niinkuin parhaiten osaa... Minä lauloin aina kovaa ja korkealta "Enkelit lentää sun suruihin...". Tämän keikan jälkeen pääsin näkemään itse Mikko Kuustosta ja sainkin häneltä erikoisluvan laulaa tätä kappaletta "väärin". Hän kirjoitti nimikirjoituksensa ihanaan punaiseen käsilaukkuuni, jossa kannoin kaikkia aarteitani. Nimikirjoituksen alle hän kirjoitti vielä; Enkelit lentää sun uniin. Tämä laukku nimikirjoituksineen on vieläkin tallessa, ja kätkee sisäänsä paljon muistoja vaikka itse materiaali laukun uumenista onkin kadonnut. 

Muistan myös hyvin kun kävimme Martinuksessa kuuntelemassa Mambaa. Siellä keksimme siskoni kanssa hauskan leikin. Päätimme ottaa skaban kumpi aloittaa taputtamisen aikaisemmin kappaleen loppuessa. Ja tietysti kova-äänisen vislauksen siihen perään. No, meillä ainakin oli hauskaa. 

Lukuisia eri esityksiä tässä talossa nähneenä olikin haaveena joskus päästä itse lavalle esiintymään! Sen unelman pääsin toteuttamaan! Soitin orkesterissa jossa soitto 33 selloa, keikkailimme jonkin verran, mutta ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista keikoista oli Martinus salissa. 

Maanantaina oli mukavaa päästä muistelemaan kaikkia näitä tapahtumia ja samalla juhlistaa uudistuneen kulttuuritalo Martinuksen avajaisia. Mahtava Vantaan viihdeorkesteri Markku Johansson johtajanaan veti täysin hiljaiseksi. Arja Koriseva, Waltteri Torikka, Johanna Rusanen  ja Hannu Lehtonen valloittivat laulannallaan. Tuli ihan kylmät väreet! Ai että musiikki iskee muhun ja lujaa!





Aimo annos kulttuuria heti alkuviikosta! Tämän avulla jaksaa rutistaa tämän viikon. Musiikin voimauttava vaikutus on mahtavaa! Kannattaa myös tutustua Martinuksen tuleviin tapahtumiin. Aivan mahtavia esityksiä tiedossa!





Kuvassa Vantaan kulttuurijohtaja Annukka Larkio ja Kulttuuritalo Martinuksen päällikkö, näyttämömestari Simo Lappalainen

perjantai 30. syyskuuta 2016

USA Part Two, August 27 - September 3, 2016



Ensimmäisen viikon reissutunnelmista pääsittekin jonkin aikaa sitten lukemaan. Nyt olisi vuoro kertoa lomaviikosta jonka vietimme Manhattanilla. Suunnitelmissa oli tiukkaa shoppailua, nähtävyyksiä ja aimo annos kulttuuria! Ja tietysti myös kauan odotettu Bruce Springsteenin keikka!!! 

Tämä oli neljäs kerta kun käyn New Yorkissa ja joka kerta rakastun tähän paikkaan entistä enemmän. 
Rakastan tämän kaupungin sykettä ja vilinää! On niin upeaa kokea tämä kaupunki uudestaan ja nähdä se joka kerta hieman erilailla. Olimme reissussa kuuden hengen porukalla, josta osa ei ollut koskaan käynyt Manhattanilla, mutta niin kuin ymmärtää saattaa niin tässä mestassa on ihan mahdotonta kulkea koko ajan isossa porukassa. Kaikki halusivat nähdä mahdollisimman paljon! 
Aikaisemmilla reissuillani olen tehnyt tarkat suunnitelmat minä päivänä menen mihinkin. Tällä kertaa menimme täysin fiiliksellä, joka olikin kivempaa kuin seurata tarkkaa aikataulua. 


Ensimmäisiin "pakko nähdä"-kohteisiin kuului uusi One World Trade Center, hiljaiseksi vetävät muistomerkit ja 9/11 museo. Uuden rakennuksen näköalatasanne oli upea, sieltä näkyi kauniisti koko kaupungin siluetti. Kymmeniä valokuvia napsittuamme laskeuduimme alas WTC-altaille joiden paikalla terrori-iskun kohteeksi joutuneet WTC-rakennukset olivat olleet. Altaat olivat kauniit ja niitä ympäröivät tuhansien uhrien nimet kaiverrettuina altaan reunuksiin. Surullista, niin surullista. Tuhansia uhreja, täysin turhaan. 



Jätimme 9/11 museossa käynnin toiselle päivälle, koska halusimme mennä sinne kaikessa rauhassa. Hyvä niin, koska siellä menikin aikaa reilusti yli neljä tuntia. Arvokkaasti ja kauniisti toteutettu museo oli todella pysäyttävä. Paljon kuvia, videoita ja iskuista säilyneitä esineitä.  Monia dokumentteja aiheesta nähneenä voin silti sanoa että tämä paikka kertoi iskuista enemmän kuin yksikään telkkarista nähty dokkari. Itkin silmät päästäni! Aivan kamala ja täysin turha tapahtuma.  Miten näin on voinut tapahtua? 
Museokäynnin jälkeen oli todella tyhjä olo, surullinen ja hiljainen. Samalla olin tyytyväinen että näin tämän paikan. 





Halusimme käydä myös luonnontieteen historian museossa, se kuuluu kyllä NYC:in ykkösmuseoihin. Sielläkin aikaa saisi kulumaan vaikka koko päivän mutta päätimme käydä kurkkaamassa dinosaurus-alueen ja ihmisen anatomiaa ja historiaa koskevan puolen. Se oli mielenkiintoista. Itse rakennuskin on jo super kaunis.

Samalla markalla kävimme kurkkaamassa rakennuksen missä legendaarinen John Lennon asui ja myös ammuttiin. 


Yhtenä NYC-viikon päivänä toteutui koko porukan suurin haave ja unelma! Pääsimme katsomaan upean Bruce Springsteenin keikkaa hulppealle MetLife Stadiumille! Bruce on koko perheemme suurin idoli! Lähdimme New Jerseyssä sijaitsevalle stadionille hyvissä ajoin että ehdimme aistimaan amerikkalaista keikkatunnelmaa myös ennen itse H-hetkeä. Oli makeeta huomata kuinka monista elokuvista tutuiksi tulleet tailgate partyt eli ns. "takakonttibileet" olivat totisinta totta. Isot porukat hengailivat jättimäisten päivänvarjojen alla ja grillailivat herkkuja pallogrilleissään. The Bossin musiikki raikasi lujaa lukuisten autojen kaiuttimista. Tässä oli sitä jotain! 
Ihanaa yhteisöllisyyttä, ihmiset olivat ystävällisiä ja innoissaan. Useat kyselivät mistä olimme tulleet tänne ja olivat aivan haltioissaan kun kerroimme tulevamme Suomesta saakka. Monet olivat matkustaneet pitkiä matkoja Yhdysvaltojen sisältä vain nähdäkseen suurimman idolinsa soittamassa hänen kotikaupungissaan. Kotipaikkakuntakeikka vetää kuulemma aina pidemmän korren muista keikoista. Siltä se tosissaan vaikutti! Bruce soitti yhden historiansa pisimmästä Yhdysvaltojen keikasta juuri tuona iltana! Hieman yli neljä tuntia! Tanssimme koko keikan ajan, huusimme äänemme käheäksi kun lauloimme Brucen ja upean E Street Bandin mukana! Itse onnistuin jopa saamaan massiivisen mustelman reiteeni kun löin tahtia siihen koko neljä tuntia. Settilista oli aivan hillitön! 



Yleisössä kaikki tanssivat ja lauloivat joka kappaleen sanasta sanaan. Varsinaiset bileet! Bruce nappaili yleisöstä kylttejä mihin oli kirjoitettu biisien nimiä ja soitti niitä järjestyksessä läpi! Oli hauskaa huomata kuinka lämpimiä ja aitoja ihmiset olivat, olimme vierustoveriemme kanssa kuin samaa porukkaa! 

Tiesimme myös että Bruce tapaa ottaa muutamia faneja lavalle soittaessaan Dancing In The Dark- kappaletta. Voi sitä ilon määrää kun muutama onnekas pääsi jammailemaan tämän upean yhtyeen kanssa. Tippa tuli linssiin, kun näki lavalle päässeiden vilpittömän onnellisuuden. Bruce yhtyeineen vaikuttaa niin aidolta ja lämpimältä. He selkeästi rakastavat sitä mitä tekevät. Sen todella aisti tuona iltana. 
Tämä oli sellainen kokemus mitä en usko enää ikinä kokevani. Upea yhtye ja solisti, upea atmosfääri, ihana porukka ja yli 80 000 muuta juhlimassa kanssamme. Huh!  
Hieman eri luokkaa kun keikat joilla olen käynyt Suomessa. 




NYC:in must see-kohteisiin kuuluu tietysti myös hulppea Empire State Building. Siellä kävimme eräänä päivänä fiilistelemässä ja räpsimässä kuvia. 
Reissusuunnitelmiin kuului myös ottaa ns. ennen ja jälkeen- kuvia samoista kohteista missä olimme ottaneet otokset kun olimme pieniä. Niistä tuli aivan super hauskoja! Yritimme vangita saman tunnelman ja saada samat ilmeet kuin 1996 otetuissa kuvissa. Yksi näistä kuvista otettiin Empire State Buildingissä. Olimme unohtaneet vuonna 1996 otetun kuvan kotiin, mutta yritimme muistella vanhaa kuvaa ja sitä miten me siinä olimme. Onnistuimme suht hyvin. Hauskoja muistoja! Ehkä pääsemme vielä jonain päivänä ottamaan uusia samankaltaisia otoksia. 



Shoppailijoille New York on aivan mahtava paikka! Ihania putiikkeja ja tavarataloja. Voi sitä vihreän määrää mikä siellä kuluu. Upea ja laajalla valikoimallaan houkutteleva Macy's on aina yhtä ihana. Se on ihan oma maailmansa. Jos taas haluaa löytää super edullisesti merkkituotteita niin suosittelen suuntaamaan Century 21 nimiseen tavarataloon. Sieltä löytyy vaikka ja mitä, eikä hinnatkaan päätä huimaa. Aika monta punaista muovikassia sieltä ulos kannettuani tiedän mistä puhun. Haha! 
Putiikeista itselleni päällimmäisenä jäi mieleen historiallinen Kiehl's:in Flagship Store East Villagessa. Kulutin siellä melkein kaksi tuntia aikaa...ja paljon rahaa! Oli aivan pakko päästä tutustumaan lempibrändini sellaisiin tuotteisiin mitä Suomen myyntipisteissä ei myydä. Kiehl's:in liikkeestä olen suunnitellut vielä kirjoittavani oman postauksensa, sen se paikka todella ansaitsee. Kerron tuotteistakin silloin lisää. 


Näimme Manhattanilla aivan hirveästi kaikkea, pelkkä siellä oleminen on niin vau! Nautin vilinästä ja kuhinasta, mutta rakastan myös Central Parkin vehreyttä ja rauhaa. Se onkin monelle paikalliselle ihana pakopaikka kaupungin vilskeestä. Mekin kävimme siellä viimeisenä päivänä hengailemassa ja ottamassa pienet nokoset viheriöllä. 

Iltaisin oli ihanaa käppäillä Time Squarella keskellä valomerta. Katuesiintyjät taituroivat erilaisia esityksiään. Komediaklubeille myytiin lippuja vaikka puoliväkisin. Ihmisiä on niin hirmuisesti että eteenpäin liikkuminen on todella hidasta. Silti siellä on hauska olla. Tuntuu kuin päivä jatkuisi kuin yhtäkkiä yksi alue on niin valoisa että tuntuu kuin aurinko olisi juuri noussut. Siellä mieleen juolahtaa aina että paljonkohan sähköä tuossa yhdessä paikassa kuluu päivässä! 

Kahden viikon matka meni nopeasti ja ylitti kaikki odotuksemme ja haaveemme. Taas palanen sydämestäni jäi sinne. Mieleen tulee joka kerta sama tunne- kuulun sinne. 

On vaikea sanoa mihin sydämeni palasen jätin, New Yorkiin vai New Jerseyyn... Päällimmäisenä ehkä kuitenkin koko matkasta mieleeni jäi iki-ihana New Jersey ja sen vangitseva ja kotoisa tunnelma. Voisin pakata laukkuni heti ja muuttaa sinne. Sieltä voisi sitten näppärästi kurvata välillä keskelle Manhattanin vilkkaita katuja ja hektistä menoa.