keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Nastat alle




Viime viikolla tämä neiti kaatui aamulenkillä ja pamautti alaselkänsä kovaan asfalttiin oikein mojovasti. Olin lähdössä aamulenkille ja kurkkasin ikkunasta keliä. Ulkona näytti märältä ja astemittarikin näytti vain yhtä pakkasastetta. Rakkaiden Icebugieni sijaan vedin jalkaan lenkkarit. 

Lenkki meni kivasti, oli raikas ilma ja ihanan valoisaa! Kotiinpäin tullessa käppäilin varmoin askelin koirat vierelläni. Sitten liukastuin oikein kunnolla loivassa alamäessä. Luojalle kiitos etten kaatunut kummankaan koiran päälle, niitä olisi sattunut enemmän. 
Asfaltti pussasi alaselkääni oikein tuntuvasti ja kyyneleet silmissä painelin kotiin. Lähdin töihin ja huomasin että kävely ja seisominen on yhtä tuskaa. Sain ajan lääkärille joka passitti minut kotiin lepäämään. Pariin päivään en pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan ja napsimaan särkylääkettä. Onneksi iskussa ei käynyt kuitenkaan kovaa tärähdystä pahemmin. Levolla sain selän taas kuntoon. 



Jälkikäteen voin vain voivotella omaa typeryyttäni kun en laittanut nastakenkiä jalkaan. Helppo sitä on olla jälkiviisas.
Ollaanhan kaikki ihan super varovaisia nyt talvikeleillä. Vaikkei ulkona näyttäisi liukkaalta voi se sitä tosiaan olla! 
Kaatumisissa voi käydä todella pahasti! 
Autoillakin on talvella nastat alla, miksi ei siis meilläkin?

3 kommenttia:

  1. Toi on ihana lause, että onneksi et kaatunut kummankaan koiran päälle. :) Vähän niin ku että, viis itsestä, kunhan rakkaat karvapallerot pelastuu. Oot ihana!:) Itsekin karvaisen "lapsen" äitinä ajattelen noin. Ei sillä, etteikö oma terveys ole tärkeä, mutta äiti-ihmisenä sitä suojelee ja huolehtii, sekä kantaa huolta perheestä. Oli niillä sitten karvoja tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Carita! Omat lapset (karvalliset tai karvattomat) menee aina edelle. Ne pitää huolta meistä ja me niistä. <3

      Poista
  2. Toi on ihana lause, että onneksi et kaatunut kummankaan koiran päälle. :) Vähän niin ku että, viis itsestä, kunhan rakkaat karvapallerot pelastuu. Oot ihana!:) Itsekin karvaisen "lapsen" äitinä ajattelen noin. Ei sillä, etteikö oma terveys ole tärkeä, mutta äiti-ihmisenä sitä suojelee ja huolehtii, sekä kantaa huolta perheestä. Oli niillä sitten karvoja tai ei.

    VastaaPoista