Ensin odotetaan kahta viivaa. Sen jälkeen ensimmäistä neuvolakäyntiä, ensimmäistä ultraa, perheelle ja ystäville uutisten kertomista ja sitten rakenneultraa missä saataisiin tietää että onhan lapsellamme kaikki hyvin ja jos vain hyvä lykky käy niin jopa lapsen sukupuoli.
Rakenneultraan saakka pohditaan että tuleeko meille tyttö vai poika. Mikä on poikafiilis ja mikä taas tyttöfiilis? Joo, en todella tiedä! Mutta kun sen fiiliksen jommastakummasta saa, on melkein varma että se on lähestulkoon faktaa. Varsinkin jos monella ystävällä tai perheenjäsenellä on sama fiilis.
Meillä oli molemmilla alusta asti ihan poikafiilis. Kumpikaan ei oikein osannut sitä mitenkään selittää, mutta jotenkin oli vaan sellainen tunne. Kokoajan päällimmäisenä mielessämme oli kuitenkin se että ainoa tärkeä asia on, että lapsellamme on kaikki hyvin, oli hän sitten tyttö tai poika.
Mitä lähemmäs rakenneultra tuli, sitä enemmän aloin uskoa että ehkä siellä kasvaakin tyttö. Matkalla vastaanotolle Tero sanoi: ”Mulla on nyt kyllä sellainen olo että ehkä meille tuleekin tyttö!”.
Samoin mun äiti, joka oli ollut aika varma pojasta, vaihtoi mielipidettään just paria päivää ennen ultraa.
Siskoni taisi olla ainoa joka sanoi alusta asti että uskoo että meille tulee tyttö!
Tänään aamulla kyllä jännitti aivan hirmuisesti. Mielessä pyöri vain että mitä meidän pikkuiselle kuuluu, miten hän on kasvanut, ja onhan hänellä kaikki hyvin. Olin niin huojentunut kun kätilö kävi lapsemme rakenteita läpi ja sanoi että kaikki on aivan normaalisti ja juuri niin kuin pitää. Tuntui kuin iso kallio olisi poistunut harteiltani!
Sen jälkeen hän sanoi että voin soittaa FaceTime-puhelun Terolle, jotta kuullaan lapsemme sukupuoli samaan aikaan. (Koronan aikaan isä ei pääse mukaan ultraan)
Kätilö onnitteli ja kertoi että meille syntyy TYTTÖ! ❤️ Pieni tyttö! Miten ihanaa! Meidän pieni prinsessa!
En malta odottaa että pääsemme tutustumaan meidän pieneen ihmeeseemme! ❤️
