maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tikkurila festivaali 2016



Takana ovat taas tämän kesän mahtavimmat bileet! Tänä vuonna järjestettiin jo historian kolmannet Tikkurila festarit. On ollut huippua kun olen päässyt joka vuonna bailaamaan näissä kinkereissä. 
Pitkät päivät bailanneena tämän postauksen kirjoittaminen jäi tälle päivälle, sunnuntai kun meni hieman väsyneissä merkeissä. Nukuin niin myöhään etten edes tiennyt että niin myöhään voi nukkua. Hah. Rankka setti tällainen kahden päivän yömyöhään asti joraaminen. 





Tämän vuoden esiintyjäkattaus oli kyllä taas jälleen loistava. Eniten esiintyjistä odotin ehdottomasti Apulantaa. Voi että miten mahtava yhtye se onkaan! Kylmäksi ei jättänyt myöskään Michael Monroe, JVG eikä Kasmir. Kuuleman mukaan Antti Tuiskukin veti taas niin upean keikan että! Sen valitettavasti itse missasin tänä vuonna. Ensi vuonna sitten uusi yritys. 
Pitää kyllä kiittää esiintyjien lisäksi myös järjestäjiä näistä festareista. Joka vuosi nämä festarit ovat olleet todella hyvin järjestetyt ja siistit, ei voi muutakuin nauttia! 

Taas tuli huomattua kuinka meidän pienen pienessä Suomessakin löytyy paljon lahjakkaita artisteja. Voimme olla heistä ylpeitä. On myös ihan superia saada tällainen tapahtuma suht lähelle kotia, vaikka näihin juhliin voisin hyvin matkustaa vähän kauempaakin. Todella toivon että Tikkurila festivaalien taival jatkuu ja pääsemme ensi vuonna taas bailaamaan upeiden suomalais-artistien ja yhtyeiden säestämä! 
Eksyikö kukaan lukijoista festareille viikonloppuna? Mitäs tykkäsitte?




Ps. Tuo Kopparbergin uutuus Fruit Lager oli superhyvää 👌

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Pieni hengähdystauko




Syystä tai toisesta musta tuntuu että alkukesä on mennyt mulla vähän ohi, jopa ne ihanat toukokuun helteet. Tuntuu kuin olisi mennyt vain tukka putkella ympäriinsä, vaikkei mitään ihmeellistä extra-ohjelmaa olekaan ollut. Nyt kuitenkin on aika pysähtyä hetkeksi ja irrottautua arjesta pariksi viikoksi. Kesän jenkkireissu on vielä edessä päin, mut nyt nautitaan suomen kesästä ensin. Ensimmäisellä lomaviikolla on tiedossa mökkeilyä ja sitten vielä iki-ihanat Tikkurila festivaalit! Relataan ja rokataan. 

Ihanaa kun mieheni perheellä on mökki joka sijaitsee saaressa. Koirat saavat peuhata vapaina ja käydä uiskentelemassa kaikessa rauhassa. Itse aion lukea kirjoja ja kuunnella hiljaisuutta. 
Toisen lomaviikon vietämme iki-ihanassa Helsingissä. Näemme ystäviä ja Suomessa lomailevia sukulaisiani. 
Viime vuoden kesäloma meni tehokkaasti muuttolaatikoita purkaen ja uuteen asuinalueseen tutustuen. Ajatella että siitäkin on jo yli vuosi kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme! Eikös se niin ole että aika menee vauhdilla kun on mukavaa? Silti toivon ettei tämä loma mene liian nopeasti vaikka mukavaa meillä tulee olemaankin.  



Nyt pois koneen äärestä ja tekemään ei mitään! Hauskaa kesää kaikille

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Mustaakin mustempi sapatti



Maailman ensimmäinen Heavy Metal- yhtye, Black Sabbath (musta sapatti/musta pyhäpäivä) on yhtye mistä valehtelematta jokaikinen nykypäivän heavy metal- yhtye on ottanut vaikutteita. He ovat oman alansa pioneereja. Black Sabbath teki ensimmäisenä kaiken mitä heavy metallissa voi. He loivat sen raskauden, syvyyden, synkkyyden, pimeyden - mitä muut voivat vain yrittää kopioida.

Muistan tutustuneeni Black Sabbathiin varhaisteininä. Isäpuolellani oli kattava kokoelma loistavia rock-levyjä ja meillä kuunneltiin musiikkia paljon. Sen ansiosta tämä loistava heavy metal-yhtye on tullut minulle tutuksi. Muistan että Black Sabbathin musiikki oli itselleni sellaista että sitä joutui hetken sisäistämään ja pohtia. Se oli todella raskasta. Siinä oli jotain enemmän kuin muilla. En tiedä mitä, mutta jotain. Ja se jokin kolahti. 


Heidän kappaleensa joka kantaa samaa nimeä kuin yhtye itse, kiteyttää heavy metallin perusasioita. Se ahdistus, synkkyys, raskaus, pelko ja pimeys tunkeutuu jokaiseen soluusi ja tempaa mukaansa. Pääriffinä toimii niinsanottu paholaisen intervalli, tritonus-sointu. Yritäpä kuunnella tätä yksin pimeässä ja yritä pitää mielikuvituksesi aisoissa. Minä en ainakaan siinä onnistu! Kylmät väreet tulevat jo pelkästä ajatuksesta.

Yhtye halusi erottua massasta ja jatkaa mahdollisimman synkän, aavemaisen ja pelottavan musiikin parissa. Rakkauden kesän 1969 kukkavoima ei yltänyt Birminghamin sodan runtelemille kaduille joten Black Sabbath päätti laulaa siitä miltä heidän maailmansa näytti. 
Tämän kauhuleffan tunnelman mekin pääsimme aistimaan torstaina Kaisaniemessä kun tämä legendaarinen heavy metal-yhtye asteli lavalle. Heillä on käynnissä The End-maailmankiertue. Niinkuin nimestä voi päätellä on tämä heidän viimeinen maailmankiertueensa. Tämä on viimeinen kerta kun heidät voi täällä pohjolassa nähdä esiintyvän. Olin niin onnellinen että pääsin kokemaan tämän! Oli ilo myös että sain isäni mukaan kuuntelemaan yhtä hänen nuoruusajan suosikkiyhtyeistään. Musiikkia sukupolvelta toiselle! 
Toki he soittivat myös sen mitä suomalaiset pyytävät aina jokaista yhtyettä soittamaan. Paranoid! Aito oikea Paranoid! Tämän jälkeen minulla ei ole ikinä enää tarvetta huutaa kenellekään: "Soita Paranoid!" 

En tiedä kauan aion joskus viettää aikaani kiikkustuolissa, mutta paljon minulla on siellä muisteltavaa. Nämä kokemukset on sellaisia mitä ei voi korvata millään muulla. Rakastan musiikkia! 





Nyt on aika kiittää, kumartaa ja toivottaa näille herroille rokkaavia eläkepäiviä!