Mitä sain huomenlahjaksi?

Me halusimme hankkia toisillemme huomenlahjat, mutta toteuttaa sen omalla tavallamme. Emme halunneet aiheuttaa toisillemme paineita siitä että mitä toiselle keksisi lahjaksi. Päätimme että menemme häiden jälkeisenä päivänä kaupungille kiertelemään ja jos löydämme jotain mieluista, voimme hankkia ne toisillemme. Noh, häiden jälkeisenä päivänä olimme AIVAN poikki, joten kiertely jäi siihen että kävimme Kauppatorilla jätskillä ja sitten palasimme takaisin hotellille. Huomenlahjat hankittiin pari päivää myöhemmin. 

Niinkuin moni teistä tietää, mä rakastan By Lassenin Kubus-sarjaa, joten ei yllätä että minun kokoelma sai täydennystä. Makuuhuoneen ikkunalaudalle muutti herttainen ja vähäeleinen kynttelikkö. Syksy saapui juuri sopivasti, niin tämä ihanuus pääsee heti kovaan käyttöön. Kynttelikön elekieli on niin ajaton ja tyylikäs että en usko että kyllästyn siihen koskaan. 

Sen lisäksi keittiöön löytyi jotain, mitä en ikinä uskonut meille tulevan. Mä olen aina ollut sitä mieltä että talouspaperirulla pilaa keittiön ”feng shuin” aivan täysin, eikä sellainen saa meidän keittiössä olla esillä. Silloin harvoin kun talouspaperia meidän kauppareissuilta tarttuu mukaan, pidän huolen siitä että se asuu kaapissa eikä se majaile missään näkyvillä. Naurettavaa, i know, mutta kaikilla meillä on nää omat höpsöt jutut. Tero ei ihan ole hiffannut mun vihaa talouspaperia kohtaan ja tästä on monesti naureskellen keskusteltu kavereiden ja perheen kesken. Niinkin paljon että yhtenä jouluna isäpuoleni oli paketoinut Terolle talouspaperipaketin joululahjaksi, että meillä edes joskus olisi talouspaperia Teron mieliksi. Huomenlahjaksi en toki saanut talouspaperia, mutta sen telineen kyllä! By Lassenin Kubus-sarjaa sekin. Se on niin hyvännäköinen että talouspaperirulla ei oikeasti häiritse mua. Haha! Tää oli siis ihan win/win hankinta. Terolle paperia ja mulle teline mitä sietää katsella. 

Terolle hankittiin yllättäen vinyyliboksi. Noita vinyylejä on kertynyt jo hyvä määrä, joten oli hyvä että huomenlahjat valittiin niin että oltiin molemmat mukana. Muuten olisi voinut tulla virheostos, kun en pysy perässä että mitä kokoelmasta jo löytyy ja mitä ei. 

Näitä lahjoja tulee varmasti käytettyä, kuunneltua ja nautittua. ❤️ 

Elämämme upein päivä

Viime lauantaina sanoimme Teron kanssa toisillemme ’tahdon’. Tätä päivää oli odotettu pitkään ja suunniteltu hartaasti. Oli ihanaa että päivä oli vihdoin tullut, jonka jälkeen voimme kutsua toisiamme aviopuolisoiksi. Tätä päivää ja sen tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi, mutta yritän. 

Päivä alkoi ihanan rennosti kotonamme kaasojeni, meikkaajien, kampaajien ja valokuvaajan kanssa. Aamupala ei maistunut, sen verran jännitti. Lasillinen kuohuvaa ajoi aamiaisen asemaa. Kun meikki ja tukka oli laitettu, sekä hääpuku puettu, oli aika lähteä valokuvauksiin. Päätimme ottaa kuvat ennen vihkimistä, niin pääsimme kirkolta suoraan juhliin vieraiden kanssa. Kuvasimme lähellä kotiamme, kauniissa Kallion maisemissa. En malta odottaa että näemme viralliset kuvat! Kirkolle päästessämme huomasin kuinka minua alkoi jännittämään oikein kunnolla. Odotin morsiamen huoneessa jonka ikkunasta näin kuinka juhlaväkeä alkoi tulla paikalle. Vähän ennen kuin kello löi kaksi, kävelin siskoni kanssa kirkon tuulikaappiin jossa isäni odotti minua. Kun urkuri aloitti soiton, ovet aukesivat ja aloimme kävellä isäni kanssa kohti alttaria. Hymyilin ja itkin onnenkyyneliä koko matkan! Tero tuli minua vastaan ja jatkoimme yhdessä alttarille. Pappina toimi Petri Patronen, joka puhui niin kauniisti meistä ja avioliitosta. Olin varma että itkisin koko toimituksen ajan, mutta ihme kyllä sain pidettyä itseni aika hyvin kasassa. Muutamat onnenkyyneleet valuivat poskia pitkin kun siskoni luki osan korinttilaiskirjeestä ja kun huikea laulaja lauloi Anna Puun Linnuton Puu -kappaleen sellon säestäessä. Toimituksen jälkeen kävelimme alttarilta pois urkurin soittaessa Bruce Springsteenin Thunder Road -kappaletta. Niin meitä. 

Ovien auetessa oli ihanaa nähdä kaikki läheisemme hurraamassa ja iloitsemassa rakkauttamme ja juuri solmittua avioliittoa. Hyppäsimme pinkin Cadillacin kyytiin ja kurvasimme kohti juhlapaikkaa. Matkalla poksautimme shamppanjan ja joimme maljan meille. Oli hauskaa huomata kuinka paljon ihmiset hurrasivat ja onnittelivat ajaessamme Helsingin kaduilla. 

Juhlamme vietettiin juhlatila M6:ssa, joka sijaitsee aivan Helsingin keskustassa. Näkymät kuudennen kerroksen ikkunoista ovat kauniit ja tila itsessään raikas, siisti ja valoisa. Juhlatilan kautta hankittu ruoka oli superhyvää ja se saikin vierailta paljon kehuja. Ruoan jälkeen kuulimme upeita ja niin liikuttavia puheita. Mä rakastan puheita ja mun mielestä ne on aina häissä se kohokohta, näin myös meidän omissa häissä. Kiitos vielä kaikille kauniista sanoista!

Kenkäleikki nauratti ja itseasiassa naurattaa edelleen! Kumpikaan meistä ei ole hääleikkien suuri ystävä, mutta kenkäleikki on kyllä ehdoton. Ilta jatkui myöhään ja tanssiminen oli loputonta! Viski- ja karkkibaarissa riitti kävijöitä, joka oli helpotus huomata! Olimme ostaneet karkkia aika reippaasti, jopa yli monien suositusten. Karkkia oli 16,5 kiloa!! Ja melkein kaikki meni! Voitteko uskoa? Olin aivan varma että niitä jää yli ja paljon, mutta onneksi olin väärässä! 

Yhden aikaan yöllä lähdimme kohti Lilla Roberts -hotellia viettämään hääyötämme. Huoneessamme nautimme vielä kuohuvaa, hedelmiä ja käsintehtyjä suklaita. Kolmen aikaan yöllä lilluttelimme vielä kylpyammeessa, kuohuvaa siemaillen miettien kuinka upea päivä meillä on takana ja miten ihana tulevaisuus meillä on edessämme. 

Aivan unelmien päivä, ilta ja yö!