Viime lauantaina sanoimme Teron kanssa toisillemme ’tahdon’. Tätä päivää oli odotettu pitkään ja suunniteltu hartaasti. Oli ihanaa että päivä oli vihdoin tullut, jonka jälkeen voimme kutsua toisiamme aviopuolisoiksi. Tätä päivää ja sen tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi, mutta yritän.
Päivä alkoi ihanan rennosti kotonamme kaasojeni, meikkaajien, kampaajien ja valokuvaajan kanssa. Aamupala ei maistunut, sen verran jännitti. Lasillinen kuohuvaa ajoi aamiaisen asemaa. Kun meikki ja tukka oli laitettu, sekä hääpuku puettu, oli aika lähteä valokuvauksiin. Päätimme ottaa kuvat ennen vihkimistä, niin pääsimme kirkolta suoraan juhliin vieraiden kanssa. Kuvasimme lähellä kotiamme, kauniissa Kallion maisemissa. En malta odottaa että näemme viralliset kuvat! Kirkolle päästessämme huomasin kuinka minua alkoi jännittämään oikein kunnolla. Odotin morsiamen huoneessa jonka ikkunasta näin kuinka juhlaväkeä alkoi tulla paikalle. Vähän ennen kuin kello löi kaksi, kävelin siskoni kanssa kirkon tuulikaappiin jossa isäni odotti minua. Kun urkuri aloitti soiton, ovet aukesivat ja aloimme kävellä isäni kanssa kohti alttaria. Hymyilin ja itkin onnenkyyneliä koko matkan! Tero tuli minua vastaan ja jatkoimme yhdessä alttarille. Pappina toimi Petri Patronen, joka puhui niin kauniisti meistä ja avioliitosta. Olin varma että itkisin koko toimituksen ajan, mutta ihme kyllä sain pidettyä itseni aika hyvin kasassa. Muutamat onnenkyyneleet valuivat poskia pitkin kun siskoni luki osan korinttilaiskirjeestä ja kun huikea laulaja lauloi Anna Puun Linnuton Puu -kappaleen sellon säestäessä. Toimituksen jälkeen kävelimme alttarilta pois urkurin soittaessa Bruce Springsteenin Thunder Road -kappaletta. Niin meitä.
Ovien auetessa oli ihanaa nähdä kaikki läheisemme hurraamassa ja iloitsemassa rakkauttamme ja juuri solmittua avioliittoa. Hyppäsimme pinkin Cadillacin kyytiin ja kurvasimme kohti juhlapaikkaa. Matkalla poksautimme shamppanjan ja joimme maljan meille. Oli hauskaa huomata kuinka paljon ihmiset hurrasivat ja onnittelivat ajaessamme Helsingin kaduilla.
Juhlamme vietettiin juhlatila M6:ssa, joka sijaitsee aivan Helsingin keskustassa. Näkymät kuudennen kerroksen ikkunoista ovat kauniit ja tila itsessään raikas, siisti ja valoisa. Juhlatilan kautta hankittu ruoka oli superhyvää ja se saikin vierailta paljon kehuja. Ruoan jälkeen kuulimme upeita ja niin liikuttavia puheita. Mä rakastan puheita ja mun mielestä ne on aina häissä se kohokohta, näin myös meidän omissa häissä. Kiitos vielä kaikille kauniista sanoista!
Kenkäleikki nauratti ja itseasiassa naurattaa edelleen! Kumpikaan meistä ei ole hääleikkien suuri ystävä, mutta kenkäleikki on kyllä ehdoton. Ilta jatkui myöhään ja tanssiminen oli loputonta! Viski- ja karkkibaarissa riitti kävijöitä, joka oli helpotus huomata! Olimme ostaneet karkkia aika reippaasti, jopa yli monien suositusten. Karkkia oli 16,5 kiloa!! Ja melkein kaikki meni! Voitteko uskoa? Olin aivan varma että niitä jää yli ja paljon, mutta onneksi olin väärässä!
Yhden aikaan yöllä lähdimme kohti Lilla Roberts -hotellia viettämään hääyötämme. Huoneessamme nautimme vielä kuohuvaa, hedelmiä ja käsintehtyjä suklaita. Kolmen aikaan yöllä lilluttelimme vielä kylpyammeessa, kuohuvaa siemaillen miettien kuinka upea päivä meillä on takana ja miten ihana tulevaisuus meillä on edessämme.
Aivan unelmien päivä, ilta ja yö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti