Mä niin vihaan vatsatautia!
No, onneksi nyt jo parempi ja virkeämpi olo.
Oli kuitenkin ihanaa herätä synttäriaamuna ja kurkata kuinka puhelin oli täynnä Watsapp-viestejä, tekstareita ja Facebook- onnitteluja. Siitä tuli niin hyvä mieli.
Torkuin lähes koko päivän, välillä itsekseni naureskellen että musta on oikeasti tainnut tulla vanha.
Aloin jopa miettimään että mun pitäisi alkaa harjoittelemaan kutomista. Haha!
Te jotka minut tunnette, tiedätte kuinka surkea olen käsitöissä. Ihmettelen edelleen miten olen selvinnyt peruskoulun käsityötunneista ja saanut niistä edes jonkinlaisen arvosanan! Joten, ehkä jätän sen puuhan harjoittelun vielä vähän myöhemmäksi. Annetaan ajatuksen muhia. Enkä siis missään nimessä tarkoita että kutominen olisi mummojen hommaa. Olen vain aina ajatellut että ehkä sitten kun olen vanha, on minunkin aika opetella kutomaan.
Paras ystäväni kutoi minulle juuri villasukat lahjaksi ja kieltämättä olin hieman hämmentynyt. Tiesin nimittäin hänen olevan suunnilleen yhtä ”peukalo keskellä kämmentä”- tyyppi käsitöiden suhteen kuin minäkin. Hän kertoi että oli opetellut kutomaan YouTube- videon avustuksella! Se jos jokin on nykypäivää!
Iltapäivän piristyksenä toimi kun Tero tuli töistä kotiin ruusukimpun kanssa. Rakastan punaisia ruusuja!
En oikeastaan välitä hirveämmin muista kukista ja sen Terokin tietää. Oli juhla mikä tahansa, saan aina punaisia ruusuja. Ihan perfect.
Niinkin villi oli 31. syntymäpäiväni!
Tänään juhlitaan rakkaan koiralapsemme 6-vuotis syntymäpäivää. Nämäkin juhlat ovat hyvinkin lungit. Maksalaatikkokakku syötiin heti aamulla ja synttärilahjaksi saatu lelu tuhottiin heti perään.
Onnea rakas pieni poikani! ❤️
