Tasan kaksi vuotta sitten oli yksi elämäni mullistavimmista päivistä. Olin menossa treffeille miehen kanssa jota en ollut ikinä nähnyt. Kaikki alkoi Tinderistä noin viikkoa ennen ensitapaamista. Olimme vaihtaneet aktiivisesti viestejä ja tutustuneet hieman. Tämä mies hurmasi profiilikuvallaan, missä hänellä oli yllään IFK-paita ja muutama koira seuranaan. Ajattelin että WOU, tämä ei voi mennä pieleen. Lapsellista ehkä mutta niin se vain meni. Olimme sopineet että ensimmäisillä treffeillä menemme katsomaan lätkää. Jonkun mielestä tämä saattaa olla epäromanttisin paikka, mutta ei meille.
Minun vuorojen takia olisimme saaneet sovittua matsitreffit vasta kahden viikon päähän, emmekä malttaneet odottaa tapaamista joten sovimme näkevämme ennen sitä. Olin jo pelkkien viestien perusteella korviani myöten ihastunut!
Näimme keskiviikkona 8.10. Tero tuli hakemaan minut kotoani Haagasta. Istuin autoon ja aloin höpöttämään kuin papupata. (Näin teen kun olen hermostunut). Ajoimme ympäri Helsinkiä, juttelimme, tutustuimme ja ihastuimme. Pysähdyimme kahville ja jatkoimme jutustelua. Meillä klikkasi ihan saman tien! Olin aivan hurmioissani ja toivoin ettei tämä ilta tai tämä fiilis lopu ikinä.
Puhuimme kaikesta; lapsuudesta, perheistämme, harrastuksista ym.
Meillä oli jääkiekon lisäksi paljon yhteistä!
Ja niinkuin Teron profiilikuvasta näin, oli hänkin koiraihminen ja se oli minulle ensiarvoisen tärkeää. Meillä molemmilla oli omat karvaiset parhaat ystävät. Täydellistä! Ihminen joka ymmärtää täysin mitä koira vaatii ja miten kovasti siihen sitoudutaan.
Oli hauskaa huomata että olimme niin samaa mieltä monista asioista.
Ajeltuamme monta tuntia päätimme pysähtyä huoltoasemalle syömään. Istuimme tiiviisti vierekkäin ja höpötimme. Yhtäkkiä tein jotain mikä yllätti minutkin. Minä tein aloitteen ja painoin huuleni hänen huulilleen. Se oli totaalinen "jalat alta"-hetki.
Kello oli jo vaikka mitä kun Tero vei minut kotiin. Sovimme näkevämme uudestaan heti seuraavana päivänä. En malttanut nukkua, syödä enkä juoda. Hymyilin vaan ja virtaa riitti vaikka mihin. Lähdin Luckyn kanssa pitkälle lenkille ja kerroin rakkaimmalleni kuinka olin tavannut aivan upean miehen.
Seuraavana päivänä Tero tuli hakemaan minut töistä koiransa Basson kanssa. Haimme Luckyn matkaan mukaan Haagasta ja lähdimme kävelylle. Kiertelimme syksyisessä keskuspuistossa ympäriinsä eikä meillä ollut hajuakaan missä menimme ja mikä on oikea reitti. Ainoa mikä merkitsi oli se että me, kaikki neljä olimme siinä. Kun saavuimme kotipihaani huomasimme kävelleemme 20km ja kello oli reippaasti yli puolen yön.
Näimme joka päivä, ihan joka-ikinen hetki kun vain ehdimme. Hengailimme kodeissamme, kävimme ulkona syömässä, leffoissa, keikoilla ja tietysti myös jääkiekkopeleissä. Tutustutimme koiramme toisiinsa niin että pian hekin alkoivat ikävöimään toisiaan sinä aikana kun eivät nähneet. Viikonloput asuimme aina Teron luona ja viikolla näimme joka ilta töiden jälkeen. Oli ihanaa huomata kuinka vihdoin olimme molemmat löytäneet toisistamme sielunkumppanit.
Muistan kuin eilisen sen yöllisen kahvitteluhetken Etelä-Haagan Shellillä kun poistimme toistemme Tinder-sovellukset puhelimistamme. Aika söpöä.
Jälkeenpäin mietimme että olisi pitänyt ottaa talteen meidän yhteiset viestit sieltä. No, tärkeintä on kuitenkin se mihin ne viestit johtivat.
Kohtalo taisi puuttua peliin myös siinä vaiheessa kun vuokranantajani ilmoitti laittavansa asuntonsa myyntiin ja minun oli muutettava pois piakkoin. Pohdiskelimme mikä olisi tässä vaiheessa fiksuin liike, muutetaanko nyt jo yhteen vai etsinkö vielä itselleni oman asunnon. Yhteistuumin päätimme että muutan Teron luokse ja pikkuhiljaa alamme etsimään meille yhteistä isompaa kotia. Ei aikaakaan kun löysimme unelmiemme kodin johon muutimme 10 kuukautta ensitreffien jälkeen. Kaikki meni juuri niinkuin piti. Rakastamme kotiamme ja toisiamme enemmän joka päivä.
Kaikki tämä on kuin satua jossa me olemme käsikirjoittajia.
Oli jännää muuttaa saman katon alle toisen kanssa. Kaikki oli meille uutta. Mitä toinen tykkää tehdä viikonloppuisin, mitä hän tykkää syödä aamupalaksi, onko hän aamu- vai iltaihminen. Me usein nauramme sille kuinka samanlaisia olemme. Me rakastamme ottaa iisisti, nautimme musiikista, joskus jopa hiljaisuudesta. Töiden jälkeen kiirehdimme molemmat aina kotiin toistemme luo, koska yhteinen aika on niin korvaamatonta. Perheemme ja arvomme ovat hyvin samanlaisia ja se jos joku on tärkeää. Harrastamme samoja asioita, nautimme toisen onnistumisista ja tuemme toisiamme pettymyksissä.
Oli jopa hauska huomata että perheisiimme kuuluu saman nimisiä henkilöitä ja että isovanhempamme ovat olleet melkein naapureita. Yhdessä vaiheessa jopa piti varmistaa ettemme vain ole sukua! Hah!
Tämä satu jatkuu loppuelämämme ja olen niin onnellinen. Yhdessä teemme arjesta juhlaa ja juhlasta juhlavampaa. Minulle ei ole parempaa paikkaa kuin tässä missä nyt olen. On ihanaa suunnitella tulevaisuutta rakkaimpansa kanssa. On niin mahtava tunne tietää että olen löytänyt sen oikean. Sielunkumppanin jonka kanssa haluan elää, olla ja perustaa perheen.
Ihastuminen ja rakastuminen on niin jännää, silloin ei malttaisi olla toisesta erossa hetkeäkään. Tekisi mieli vaan kyhnätä keskenään jossain ja unohtaa kaikki muu. Ihaninta tässä rakkaustarinassa on se että minulla on edelleen sama fiilis kuin ihan ensimmäisillä kerroilla kuin näimme. Paitsi että pelkän ihastumisen on korvannut syvä rakkaus.
Tämä on juuri sitä mitä ennen luulin vain tapahtuvan elokuvissa. Rakkautta ensisilmäyksellä. 
Erikseen täytynee vielä mainita kiitokset rakkaalle ystävälleni joka "pakotti" minut lataamaan Tinder-sovelluksen, vaikka itse olin aluksi kovin vastahakoinen. Ilman tätä kehotusta en olisi tässä missä nyt olen, rakkaimpani vierellä!
I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you
And make everything alright, If you were in these arms
I'd love you, I'd please you, I'd tell you that I'll never leave you
And love you 'til the end of time,If you were in these arms tonight
