Tuliainen Bostonista vuodelta 1996

Sain jokin aika sitten kotiimme ihanan uuden tai ennemminkin vanhan valaisimen. Siinä todella näkyy ikä, joka saakin näkyä. Tykkään siitä että kotimme sisustuksessa yhdistyy uusi ja vanha. Se luo kodikkuutta ja tekee kodista persoonallisen näköisen. 

Mutta mistä sitten tämä ihana valaisin on kotoisin?

Sain yksi ilta isältäni viestin, missä oli kuva vanhasta valaisimesta. Kullanvärinen ja sopivasti ajan patinoima kaunistus. Viestissä isä kysyy että haluaisinko sen kotiimme. Innostuin ja vastattuani myöntävästi aloin jo suunnittelemaan sille paikkaa kotoamme. 

Isäni on ostanut tämän valaisimen Bostonista, garage salesta vuonna 1996. Jo silloin lamppu on ollut vanha niin voi vain kuvitella mitä ja keitä kaikkia se on ”elinkaarensa” aikana valaissutkaan! 

Isä laitatti valaisimeen uudet johdot niin että se toimii myös täälläpäin maailmaa. 

Alunperin olin laittamassa sitä Teron ”musapisteeseen” missä pyöritämme vinyylilevyjämme, mutta siinä meillä on jo kiva ja hieman pienempi valaisin. Tulin siihen tulokseen että se pääsee parhaiten oikeuksiinsa makuuhuoneemme ikkunalaudalla. Kaveriksi valaisimelle laitoin kullanvärisen tarjottimen aarteineen. 

Näköjään olen alkanut hurahtamaan kullansävyyn sisustuksessa! Villiä! En aiemmin ajatellut että se olisi yhtään mun juttu! Tällaisina pieninä yksityiskohtina se kuitenkin sopii meille, varsinkin makuuhuoneeseemme. 

Mielestäni tämä valaisin on ihanan persoonallinen ja sopii kotiimme kuin nenä päähän. Rakastan myös sitä että tällä valaisimella on tarina. 

Mitäs tykkäätte? Yhdistättekö te kodissanne uutta ja vanhaa?  

Kiitos ihanasta valaisimesta pappa! ❤️

I Finally Found My Wedding Dress

Jo jonkin aikaa olen jännittänyt että tulenko ikinä löytämään täydellistä hääpukua itselleni. Olen käynyt sovittelemassa useita pukuja, mutta syystä tai toisesta en ole onnistunut löytämään ”the”-pukua.

Kävin Niinattaressa ja Seremoniassa, joissa molemmissa on upeat valikoimat, mutten silti onnistunut löytämään mitään ihan täydellistä.

Mulla on Pinterest-tili täynnä kivoja pukuja, mutta suurin osa niistä täysin saavuttamattomissa. Ellei olisi uskaltanut vetää ihan lotolla ja tilata kallis puku ulkomailta sokkona. 

Muutama viikko sitten katsoin kalenteristani seuraavan vapaan lauantain ja varasin sovitusajan Zazabellaan. En uskaltanut asettaa odotuksiani kovin korkealle, pelkäsin etten tälläkään kertaa tule löytämään kuin niitä ”ihan ok/ihan jees” -pukuja. Toisin kävi! Mulla kävi kunnon mäihä! Löysin aivan täydellisen puvun! Siis aivan TÄYDELLISEN! 

Nyt en tiedä miten päin olisin ja kuinka maltan odottaa melkein puoli vuotta että saan laittaa sen päälle! Toinen mitä en kestä on se etten voi näyttää sitä Terolle. En siis edes kuvaa. Kerron hänelle aina kaiken, niin tuntuu oudolta että tästä asiasta pitää yrittää olla ihan hissukseen. 

Moni mun ystävä sanoi että kyllä sen sitten tietää kun sen oikean puvun löytää... he olivat täysin oikeassa. Mun puku oli ensimmäinen puku mitä Zazabellassa sovitin ja se on kyllä aivan napakymppi! 

Hyvän valikoiman lisäksi asiakaspalvelu Zazabellassa oli ammattitaitoista ja miellyttävää. Tunsin oloni tervetulleeksi ja koin että myyjä teki työtään mielellään. Tästä jäi enemmän kuin hyvä fiilis. 

Can’t wait to get married! Enää 165 päivää neitinä. ❤️ 

Mitä edes minun bestis ei tiedä minusta?!

Tein jokin aika sitten postauksen missä kerroin 17 asiaa itsestäni mitä blogini lukijat eivät minusta tienneet. No, paras ystäväni sitten kommentoi tienneen 16 näistä seitsemästätoista muka tietämättömästä faktoista. Ainoa mitä hän ei tiennyt, tai muistanut oli se että minulla on kesät ja talvet autossa istuinlämmitin täysillä! Tämän tärkeän infon puuttuminen on nyt hänellä tiedossa joten keksin että yritän listata muutaman asian mitä edes bestikseni ei tiedä! Trust me, tää oli vaikeaa! 

1.

2.

3. 

4. 

5. 

6. 

7. 

8. 

9. 

10. 

No niin, siinä se! Koko lista täyttä tyhjää! En rehellisesti sanottuna keksinyt yhtäkään asiaa mitä bestikseni ei minusta tietäisi. Tää teksti oli mun luonnoksissa jonkin aikaa kun yritin oikein pinnistämällä pinnistää tätä miettiessä! 

On aika hullua ajatella että joku tietää kaiken sinusta. Kaikki sun oudot, hauskat ja ei niin hauskat tavat. Jokaisen elämänvaiheen ja käänteen. Miltä minusta tuntui milloinkin, mitä tein kesällä 1996, mitä kappaletta kuuntelen kun olen surullinen tai iloinen.... the list goes on.

Mulla on aina ollut paljon kavereita, mutta ihan lähelle olen päästänyt vain ihan muutaman, joista on tullut mun sydänystäviä. Mian kanssa meillä on yhteistä taivalta takana reilut 16 vuotta, siinä on ehditty jos jonkinmoista. 

Olen niin onnellinen siitä että mulla on noin upea ystävä!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille rakkaille kavereille ja ystäville! ❤️

Vitsi mikä niksi!

Kävin taannoin läpi kellarimme laatikoita. Siellä on hyvässä järjestyksessä muistoja meidän molempien elämien varrelta. Lapsuusajan piirrustuksia, koulukirjoja, pokaaleja jne.

Tutkiessani aarteitamme pyyhin välillä kyyneliä silmistäni ja välillä kikatin yksinäni hämärässä kellarissa. Rakastan muistoja. On ihanaa kun jokin esine vie sinut sekunnin murto-osassa ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Miten pelkästään koskemalla jotain vanhaa, itsellesi tärkeää esinettä, mieleen tulvii satoja muistoja? 

Toin muutamia näistä aarteista ylös kotiimme. Niiden mukana oli yksi ihana messinkinen kynttelikkö, jonka muistan olleen minulla pitkään. En kyllä yhtään muista mistä tämä ihanuus on kotoisin eikä edes äitini ei muistanut mistä se on matkaan mukaan tarttunut.  

Aika oli patinoinut kynttelikköä oikein kunnolla. Yritin rapsuttaa vihreää steariinia irti sen pinnasta, pesin kynttelikköä Fairylla mutten saanut sitä kummemmin kirkastumaan. Lyhyen googlettamisen jälkeen löysin vinkin että messingin saa kiillotettua niinkin simppelillä asialla kuin ketsupilla! Siis ketsupilla!

Voi olla että olen elänyt jossain pimennossa kun en ollut tästä kikasta tietoinen, mutta oppia ikä kaikki. Eli eikun Hello Heinz! 

Annoin ketsuppikerroksen vaikuttaa 1,5 tuntia kynttelikön pinnalla, jonka jälkeen pyyhin sen pois kevyesti paperilla hieroen. Ja siis vau!! Siitä tuli todella, todella kirkas! Tein vielä toisen käsittelyn niin että pursotin ketsuppia ”kynttiläkupit” täyteen ja annoin vaikuttaa vajaan tunnin. 

Olen usein hieman skeptinen näihin ”ruoka-aine onkin pesuaine” -ideoille, mutta nyt täytyy myöntää että olen niin tyytyväinen tähän kokeiluun! Aion ehdottomasti kokeilla samantyylisiä niksejä jatkossakin.

Tämä yksinkertaisen kaunis, vanha kynttelikkö saa kyllä aitiopaikan kodistamme! 

Tiesitkö sinä että ketsuppi toimii muuhunkin kuin ranskalaisten mausteeksi? 🍅

Mitä muita tämän tyyppisiä kikkoja olet kokeillut?