Jos minun pitäisi valita mikä on lempikodinkoneeni niin astianpesukone olisi hyvinkin lähellä ykkössijaa. Astianpesukoneen olemassaoloon tottuu hyvinkin nopeasti ja siitä luopuminen olisi näin ollen hyvinkin rankkaa.
Viikonloppuna minut kuitenkin pakotettiin luopumaan astianpesukoneen käytöstä, ainakin hetkeksi.
Lauantai-iltana kokkailin keittiössä ja samalla törkkäsin tiskikoneen päälle. Ei aikaakaan, kun kuului kova piippaus ja samalla huomasin kuinka sukkani kastui. Ei, ei ja ei! Lattia lainehti vedestä! Kone pois päältä ja hana kiinni, mutta silti vettä oli niin paljon että sitä oli olohuoneesssa ja eteisessä saakka. Muutaman voimasanan jälkeen aloimme mieheni kanssa kasaamaan pyyhkeitä lattialle ja kuivaamaan joka paikan perusteellisesti. Jouduimme rikkomaan keittiömme sokkelit että saimme kuivattua niiden takaa. Koko kämppä oli kostea ja joka paikassa roikkui märkiä pyyhkeitä.
Parin tunnin kuivausoperaation jälkeen osaisimme onneksi jo löytää positiivisia asioita tästä urakasta. Voin nimittäin väittää että näin perusteellisesti en ole pessyt keittiömme lattiaa ikinä. Jääkaapin alla olevalta lattialta voisi vaikka syödä eikä sokkeleiden takaa löydy pienintäään pölyhippusta!
Jääkaapin alta löytyi myös pieni leluauto joka tulee kyllä muistuttamaan tästä tapahtumasta vielä kauan!
Vieläkään emme tiedä onko tiskikone kokonaan luovuttanut vai onko siellä jokin tukos. Tämän saa joku ammattilainen selvittää. Siihen saakka käteemme toimivat tiskikoneena, blaah.
Näin jälkikäteen naurattaa lähinnä että kuinka paljon pyyhkeitä kahden hengen taloudessa voikaan olla! Meidän pyyhkeillä olisimme kuivanneet toisenkin saman kokoisen asunnon helposti. Oli myös hienoa huomata kuinka hyvin toimimme yhdessä tällaisen pikku onnettomuuden aikana! Ei tullut huutoa eikä raivoa ja itkukin pysyi aika hyvin poissa. Urakan jälkeen halasimme ja mietimme kuinka huipputiimi olemme.
Onneksi olimme paikalla kun tämä kävi, tässä olisi voinut käydä paljon pahemmin.
