Mitä vauva-arkeemme kuuluu?

Meille kuuluu hyvää! Frida kasvaa hirmuista vauhtia ja me yritetään pysyä perässä! Pari viikkoa sitten pakkasin kaksi laatikollista pieniä vaatteita pois ja otin esiin isompia kokoja. Paljon on myös vaatteita mitä ei yksinkertaisesti ehtinyt käyttää ennen kuin ne oli jo pieniä. Aikamoista. 

Fridaa on kyllä mainio seurata! Iloa ja naurua riittää nykyään paljon! Monille leluille nauretaan oikein räkättäen. 

Lelut on alkanut kiinnostamaan tosi paljon ja niistä napataan välillä jopa tosi tiukasti kiinni. 

Kovasti hän harjoittelee selältä mahalleen kääntymistä ja välillä ihan turhautuu kun ei heti onnistu. Ihan pian jo varmasti onnistutaan kun yritys on niin luja! 

Kaikki musiikki, laulu ja hyräily on parasta. Vaikka välillä kuinka kiukuttaisi niin musiikki on yleensä se mikä rauhoittaa. On ollut ihan kamala huomata kuinka sitä on unohtanut niin monien lastenlaulujen sanat! Niinpä sitten ikuisen Tuiki, tuiki tähtönen -klassikon ohella kulkevat Tomas Ledinin Sommaren Är Kort ja mun kouluajoilta muistissa oleva Tänd Ett Ljus -joululaulu. Toki myös päivittäin keksin useita ”kappaleita”, mitä sitten Frida joutuu kuuntelemaan, halusi tai ei. Kolmikuisen naurusta en osaa sanoa onko se pilkallista vai vaan hauskuuttaan nauramista. Haha. Onneksi Spotifysta saa sitten vähän laadukkaampaakin kamaa soitettua! 

Ehkä nyt alkaa olla se aika kun on hyvä alkaa palauttamaan mieleen ihan niitä lastenlauluja.... 

Pienokaisellamme on myös loistavat unenlahjat ja useimmiten nukahtaa helposti. Ehkä Frida tietää että sitä nopeammin se Sommaren är kort laulanta loppuu, mitä nopeammin nukahtaa. Kesä todella on lyhyt. Fridan ensimmäinen kesä onkin vasta edessä. 

Päivisin ei kuitenkaan kamalasti malteta nukkua, mutta öisin nukutaan 8-10 tuntia putkeen. Sitten herätään syömään ja jatketaan unia vielä hetki. 

Toki tiedän että niin uni, kuin kaikki muukin menee ja muuttuu jaksoissa, mutta nyt nautitaan tästä jaksosta kun uni maistuu.

Niitä kuuluisia hulinoita odotellessa siis! Iik!

Masuvaivat on edelleen vahvasti läsnä, mutta tuntuu ihan kuin ne vähän jo helpottaisivat. Fingers crossed! 

Vyöhyketerapiasta koin olevan apua jonkin verran. Se ainakin rentoutti, joka auttoi mahan toimintaan. Ja kun tekijä olikin toimintaterapeutti, sai häneltä monia vinkkejä ja ideoita, mitä itselläni ei olisi edes tullut mieleen. 

Vyöhyketerapeutti mm. epäili Fridalla olevan kireä kielijänne, mikä olisi voinut selittää monta asiaa. Erikoislääkäri totesi kielijänteen kuitenkin normaaliksi, mutta huulijänne oli kireähkö. Se leikattiin, mutta harmiksemme täytyy kyllä sanoa että ainakaan mitään välitöntä muutosta mihinkään suuntaan ei tapahtunut sen myötä. Toki sen hyöty voi näkyä myöhemmin muissa asioissa.

Uskon että masuvaivat ovat luonnollista suoliston ym. kehitystä ja helpottavat kyllä ajan kanssa. 

Parisen viikkoa sitten Frida löysi kätensä! 

Ihmettelevä katse kasvoillaan hän seuraa niitä, ’hetkonen, onks nää mussa kiinni?’. Niitä tutkitaan, ihaillaan ja toki maistellaan herkeämättä! Ja oih mitä herkkua sieltä nyrkkien sisältä saakaan pestä iltaisin pois. Kuolan, puklun ja nukan sinfonia ei ollut tuttu tuoksu ennen äitiyttä.

Tässä kolmen kuukauden aikana on tullut myös huomattua kuinka pienen ihmisen myötä kotiin tulee paljon tavaraa! Siis ihan sitä välttämätöntä tavaraa ja tarviketta. On sitteriä, keinua, leikkimattoa, leluja, loputtomasti leluja. (Jo nyt!) Tilaa tarvitsemme kyllä pian lisää. Etsimme aktiivisesti seuraavaa, isompaa kotiamme. Lisäneliöt ovat kyllä tarpeen! 

Voi kun unelmiemme koti löytyisi pian! 🖤

Tulossa erilainen joulu

Tänä vuonna meidän kaikkien joulu on koronan takia erilainen. Tai ainakin luulen että näin useimmilla on. Silti tuntuu että monet eivät ole valmiita luopumaan normaalista joulusta mistään hinnasta. Ei läheistensä eikä oman terveydenkään uhalla. Kaupat on kuin nyrkillä lyöty täyteen, turvavälit on kaukainen haave kassajonoissa ja moni toteuttaa joulusuunnitelmat kuten aina. Ei poikkeuksia, ei muutoksia. Onhan nyt joulu. En edes halua kuvitella minkälainen tungos on kauppojen kalatiskeillä aatonaattona. 

Ymmärrän että kaikki alkaa olemaan enemmän tai vähemmän puhki tähän koronaskeidaan, mutta miten ihmeessä me ei malteta taistella vielä hetkeä tätä pandemiaa vastaan. Rokotekin on jo olemassa. 

Me tehtiin Teron kanssa todella vaikea päätös ja tulimme siihen tulokseen että vietämme tämän vuoden joulun kotona, eikä lähdetä minnekään. Turvataksemme itsemme ja läheisemme. Meillä olisi jouluna kolme eri kyläpaikkaa joten mahdollinen tartuntaketju olisi jo älyttömän pitkä. Ajatellen että jokainen jonka pyhinä tapaisimme olisi viettänyt joulua jo useamman henkilön kanssa. Siellä me sitten kuljetaan kylästä kylään pidentämässä tätä ketjua. Kun kyläpaikkoja on niin monta, niin me ei uskalleta, eikä haluta uskaltaa riskeerata kaikkien läheistemme ja meidän terveyttä. 

Niin vaikealta kun tämä päätös tuntuukin, uskon sen olevan meille oikea. 

Lahjat ostettiin kaikki netistä, ettei tarvitse ihmisten seassa härvätä ja kierrellä. Sitäpaitsi se oli niin helppoa, että tulen varmasti tulevinakin jouluina toimimaan samoin! Isot propsit nettikauppojen helppoudelle, nopeudelle ja toimivuudelle. 

Jouluruoat kävin hakemassa yhtenä aamuna aikaisin, jolloin kaupassa oli asioimassa mun lisäksi ehkä viisi ihmistä.

Päätimme rakentaa joulun meidän pienelle perheelle niin perinteikkäästi kuin vain pystymme. Joulun laatikot, mädit, kinkut, kalkkunat ja muut herkut odottavat jo jääkaapissa. Pöytään katetaan juhlavammat astiat ja ruokajuomana toimii viini. 

Availemme lahjoja, kuuntelemme joululauluja ja nautimme tänä jouluna, (ensimmäistä kertaa ikinä) kiireettömyydestä. Fridan ensimmäinen joulu tulee olemaan erilainen kuin olimme kuvitelleet, mutta otamme tästä kaiken irti. Ehkä soitamme isovanhemmille videopuheluita. Niin voimme olla yhdessä, vaikkakin erillään.

Pidetään järki päässä tulevina pyhinä. Joulu ei ole peruttu, se on vain hieman erilainen tänä vuonna. 

Joka vuosi joulu tulee aina yhtä nopeasti ja yllättäen, eli ihan pian on jo 2021 joulu! Juhlitaan sitä sitten kahden joulun edestä!

Tunnelmallista ja turvallista joulua kaikille! 🎄

Kiteytin itseni yhdeksään sanaan. Miten?

Päivitin taannoin Instagram profiilini info-osion. 

Aloin miettimään mitkä sanat kertoisi musta sen millainen mä olen. Miten mä tiivistiäisin itseni muutamalla sanalla kenttään johon mahtuu kai 150 kirjainta?

Aika paha. 

Kuka mä sit niinku olen? 

Aloitin tärkeimmästä. Mä olen äiti. Mä olen ollut koiraäiti oikeastaan koko mun aikuisikäni, mutta vasta kolmisen kuukautta pienen ihmislapsen äiti. Se on ollut ihmeellistä aikaa. Tää on mun elämän vaativin ja vastuullisin tehtävä. Tähän ei ole koulutusta, tutkintoa tai kurssia. Tää pitää oppia käytännössä. Mitään muuta en ole ikinä ollut yhtä innokas oppimaan! Mä en ehkä aina tiennyt haluavani olla äiti. Oikeammin sanottuna, en ikinä uskaltanut haaveilla äitiydestä täysillä, koska pelkäsin miten kestäisin jos en ikinä raskautuisikaan. Päätin olla asian kanssa aika rennosti. Jos musta kuuluu tulla äiti, niin tapahtuu. Ja tapahtuikin! Nyt olen niin onnellinen että tapahtui! Ajatella mistä jäisin paitsi jos musta ei olisi tullut äitiä. Tällaista rakkautta ei voi kokea muuten! Kiitollinen tästä siunauksesta! ❤️

Sitten jatkoin. Vaimo. Se mä olen ollut vajaa puolisentoista vuotta. Tämä on ollut selkeä haaveeni jo pikkutytöstä asti. Että mulla olisi aviomies, joka kutsuisi mua vaimokseen. Mies, jonka sukunimestä tulisi minunkin sukunimeni. Mies, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Tämä tapahtui myöhemmin elämässä kuin olin kuvitellut, mutta ollessani 27-vuotias tapasin Teron ja oikeastaan ensitapaamisestamme lähtien tiesin että tää on se tyyppi joka tekee musta vaimon. 

Seuraavana, kosmetologi. Tämä tutkinto oli mun haave nuorena ja olen kyllä tyytyväinen että tein tästä haaveesta totta. Sen ansiosta olen urallani siellä missä nyt olen. Nautin siitä mitä teen, kenen kanssa sitä teen ja rakastan brändiä jonka kanssa saan työskennellä. 

Neljäntenä sanana kentässä on ’nautiskelija’. Voiko kukaan väittää ettei olisi nautiskelija? Toki kaikki nauttii erilaisista asioista. Mun kohdalla se tarkoittaa kotona hengailua, tuoksukynttilä palamassa, lautasella hyvää ruokaa ja jälkkäriksi suklaata. Netflixistä jotain aivotonta. Kiireettömyyttä. 

Oli selkeetä että sana ’nautiskelija’ pääsi mun kuvaukseen. 

Olen kotoilija ihan henkeen ja vereen. Vietän mahdollisimman paljon aikaa kotona. Rakastan meidän kotia, sen lämpöä, henkeä, turvaa ja sielua. Tiedän että nykyinen asuntomme ei ole loppuelämämme koti ja se viiltää syvältä. Tiedän että pystymme rakentamaan kodin muuallekin, mutta tästä kodista luopuminen tulee kyllä olemaan todella vaikeaa. 

Kuudentena kohtana on ’sisustaja’. Täma loogisesti linkittyy aika paljon edelliseen kohtaan. Rakastan sisustaa meidän kotia. Haluan että se on viihtyisä ja kodikas. Samalla haluan että se kertoo tarinaa meistä, meidän pienestä perheestämme. Koen onnistuneeni tässä. Yksi lapsuuden haaveammateistani olikin sisustusarkkitehti. Ehkä toteutan tämän haaveeni vielä joskus, ei sitä tiedä.

Myönnän olevani pieni materialisti. Rakastan kauniita esineitä ja saan niistä suurta iloa! Kuitenkin aina toitotan mantranomaisesti itselleni lausetta jota äitini usein käyttää. ”Maailma on täynnä kauniita ja ihania asioita, mutta niitä kaikkia ei tarvitse omistaa.” Se on täysin totta ja nykyään aikuisena saankin iloa ihan vain jotain kaunista katsomalla, heti ei tarvitse miettiä että se on pakko saada omaksi. 

Ikuinen haaveilija. Pelkästään tässä postauksessa on sana ’haave’ noussut esiin jo monesti. Rakastan haaveilua. Sanotaan että haaveet pitää hengissä. Sen allekirjoitan täysin. Haaveet on tavoitteita joita kohti mennä. Kuitenkin jotkut haaveet pysyvät haaveina, sekin on ihan ok. 

Tulee kuitenkin muistaa ja muistuttaa itseään välillä siitä, että se mitä sinulla on nyt, on sitä mistä olet aiemmin haaveillut. Muistetaan siis myös nauttia niistä jo toteen tulleista haaveista. 

Viimeisenä kohtana tämä rakas harrastus, jonka vuoksi voin käyttää itsestäni termiä ’bloggaaja’. 

Tässä yhdistyy kaksi lemppariasiaa. Kirjoittaminen ja valokuvaaminen. 

Kirjoitan blogia täysin ilman painetta, silloin kun siltä tuntuu ja kun on sellainen ”hyvä kynä”-hetki. Onhan se kiva fiilis kun huomaa että ihmiset lukevat postauksiani ja blogillani on oma  lukijakunta. Kiitos siitä teille! ❤️

Ps. Instagramista mut löytää kun kirjoittaa hakukenttään @idubergaslife.