Meille kuuluu hyvää! Frida kasvaa hirmuista vauhtia ja me yritetään pysyä perässä! Pari viikkoa sitten pakkasin kaksi laatikollista pieniä vaatteita pois ja otin esiin isompia kokoja. Paljon on myös vaatteita mitä ei yksinkertaisesti ehtinyt käyttää ennen kuin ne oli jo pieniä. Aikamoista.
Fridaa on kyllä mainio seurata! Iloa ja naurua riittää nykyään paljon! Monille leluille nauretaan oikein räkättäen.
Lelut on alkanut kiinnostamaan tosi paljon ja niistä napataan välillä jopa tosi tiukasti kiinni.
Kovasti hän harjoittelee selältä mahalleen kääntymistä ja välillä ihan turhautuu kun ei heti onnistu. Ihan pian jo varmasti onnistutaan kun yritys on niin luja!
Kaikki musiikki, laulu ja hyräily on parasta. Vaikka välillä kuinka kiukuttaisi niin musiikki on yleensä se mikä rauhoittaa. On ollut ihan kamala huomata kuinka sitä on unohtanut niin monien lastenlaulujen sanat! Niinpä sitten ikuisen Tuiki, tuiki tähtönen -klassikon ohella kulkevat Tomas Ledinin Sommaren Är Kort ja mun kouluajoilta muistissa oleva Tänd Ett Ljus -joululaulu. Toki myös päivittäin keksin useita ”kappaleita”, mitä sitten Frida joutuu kuuntelemaan, halusi tai ei. Kolmikuisen naurusta en osaa sanoa onko se pilkallista vai vaan hauskuuttaan nauramista. Haha. Onneksi Spotifysta saa sitten vähän laadukkaampaakin kamaa soitettua!
Ehkä nyt alkaa olla se aika kun on hyvä alkaa palauttamaan mieleen ihan niitä lastenlauluja....
Pienokaisellamme on myös loistavat unenlahjat ja useimmiten nukahtaa helposti. Ehkä Frida tietää että sitä nopeammin se Sommaren är kort laulanta loppuu, mitä nopeammin nukahtaa. Kesä todella on lyhyt. Fridan ensimmäinen kesä onkin vasta edessä.
Päivisin ei kuitenkaan kamalasti malteta nukkua, mutta öisin nukutaan 8-10 tuntia putkeen. Sitten herätään syömään ja jatketaan unia vielä hetki.
Toki tiedän että niin uni, kuin kaikki muukin menee ja muuttuu jaksoissa, mutta nyt nautitaan tästä jaksosta kun uni maistuu.
Niitä kuuluisia hulinoita odotellessa siis! Iik!
Masuvaivat on edelleen vahvasti läsnä, mutta tuntuu ihan kuin ne vähän jo helpottaisivat. Fingers crossed!
Vyöhyketerapiasta koin olevan apua jonkin verran. Se ainakin rentoutti, joka auttoi mahan toimintaan. Ja kun tekijä olikin toimintaterapeutti, sai häneltä monia vinkkejä ja ideoita, mitä itselläni ei olisi edes tullut mieleen.
Vyöhyketerapeutti mm. epäili Fridalla olevan kireä kielijänne, mikä olisi voinut selittää monta asiaa. Erikoislääkäri totesi kielijänteen kuitenkin normaaliksi, mutta huulijänne oli kireähkö. Se leikattiin, mutta harmiksemme täytyy kyllä sanoa että ainakaan mitään välitöntä muutosta mihinkään suuntaan ei tapahtunut sen myötä. Toki sen hyöty voi näkyä myöhemmin muissa asioissa.
Uskon että masuvaivat ovat luonnollista suoliston ym. kehitystä ja helpottavat kyllä ajan kanssa.
Parisen viikkoa sitten Frida löysi kätensä!
Ihmettelevä katse kasvoillaan hän seuraa niitä, ’hetkonen, onks nää mussa kiinni?’. Niitä tutkitaan, ihaillaan ja toki maistellaan herkeämättä! Ja oih mitä herkkua sieltä nyrkkien sisältä saakaan pestä iltaisin pois. Kuolan, puklun ja nukan sinfonia ei ollut tuttu tuoksu ennen äitiyttä.
Tässä kolmen kuukauden aikana on tullut myös huomattua kuinka pienen ihmisen myötä kotiin tulee paljon tavaraa! Siis ihan sitä välttämätöntä tavaraa ja tarviketta. On sitteriä, keinua, leikkimattoa, leluja, loputtomasti leluja. (Jo nyt!) Tilaa tarvitsemme kyllä pian lisää. Etsimme aktiivisesti seuraavaa, isompaa kotiamme. Lisäneliöt ovat kyllä tarpeen!
Voi kun unelmiemme koti löytyisi pian! 🖤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti