Destiny, was that You?

Mun viimeiset postaukset on ollut suht siirappisia, toki syystä. Ajattelin silti jatkaa samalla kaavalla! 

Nyt kun olen ollut rouvana jo about 1,5 kuukautta on hyvä palata siihen mistä kaikki alkoi. Reilu viisi vuotta sitten jos minulta olisi kysytty että uskonko kohtaloon, en olisi ollut ihan varma vastauksestani. Näin rakastuneena, onnellisena ja elämään tyytyväisenä, vastaisin nykyään että uskon. Todellakin, uskon. Mä uskon siihen että kaikella on tarkoitus, ja tämä elämä vie sinua juuri sinne, mihin sinun pitääkin mennä. Wow, alkoipa tämä deepisti. Postauksen aihe on kuitenkin suht kevyt ja hauska. Nimittäin, silloin reilu viisi vuotta sitten en ollut niin iloinen, vastaanottavainen saatika tulevaisuuteen positiivisesti suhtautuva nainen. Takana oli pidempi pätkä sinkkuutta. Eikä siinä, tiettyyn pisteeseen saakka se oli ihan jees. Mutta kun yksinolo alkoi muuttumaan yksinäisyydeksi, tuli musta aika skeptinen. Löydänkö ikinä ketään, kuka rakastaa mua ehdoitta, ketä mä rakastan takas täysiä? Olenko mä aina yksin? Little did i know, se onni ja rakkaus oli aivan kulman takana! 

Elokuun lopussa 2014 olin siskoni kanssa Porvoossa, kauppojen yössä. Yhdessä ihanassa vintage-putiikissa bongasin täydellisen trenssimallisen nahkatakin. Sitä pitkään soviteltuani ja harkittuani päätin ostaa sen. Kotona tutkin sitä lähemmin. Ruotsalainen valmistaja ja nahka oli ihanan pehmeää ja juuri sopivasti kulunut. Takin kaulukseen oli kiinnitetty nimitägi...Voitteko kuvitella että tägissä luki Lehtonen. Silloin hetken mietin että nappaisinko sen irti takista, mutta kuitenkin jätin sen siihen. Takki tuli ahkeraan käyttöön ja tuntui kuin se olisi tehty minulle. Reilu kuukausi myöhemmin päätin selata Tinderiä vielä kerran. Ajattelin että nyt vielä katson ja sitten poistan koko sovelluksen. Matchasin muuan Teron kanssa ja aloimme viestitellä. Tuntui kuin olisin tuntenut Teron aina. Vähän kuin se nahkatakki tuntui että se on kuin tehty mulle, niin tuntui tämä tyyppikin. Sovimme treffit ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siihenkään en ollut ennen uskonut että niin voi käydä, mutta nykyään uskon. Kun kuulin Teron sukunimen, muistin nahkatakissa olevan nimitägin. Voiko olla että tämä oli kohtalon johdatusta? Joku ylempi taho halusi viestittää mulle että tää on se oikea ja nahkatakissa oleva nimi on minun tuleva sukunimi. Moni voisi sanoa hauskaksi sattumaksi, mutta itse uskon sen olleen muuta. Nykyään takki tuntuu entistä enemmän omalta, eikä ihme onhan siinä mun nimi! 

Uskotteko te kohtaloon? Tai siihen että kaikella on tarkoitus? 🖤

Pieni muistilista hääpäivään

Ennen häitä sain monelta ystävältä pieniä vinkkejä juhlia varten. Sellaisia pieniä, jotka saattavat helposti unohtua, joilla on kuitenkin suuri merkitys. Nyt haluankin jakaa nämä hyväksi havaitut vinkit teille omien lisäyksieni kera. 

1. Älä stressaa! Älä ainakaan enää pääpäivänä. Kaikki järjestelyt on varmasti jo niin mallillaan ettei mikään voi mennä pieleen. Jos jokin  menee hieman erilailla kuin olitte suunnitelleet, niin se ei varmasti pilaa juhlianne. Pääasia on se että te sanotte toisillemme ’tahdon’ ja pappi sanoo ’Amen’. Muista myös että kukaan vieraista ei tiedä, miltä juhlatilassa sinun visiosi mukaan piti näyttää. Jos jotain unohtui, tai kukat ei olekaan ihan sellaisia kuin ajattelit, ei kukaan sitä huomaa.
2. Muutama asia liittyen kenkiin. Osta kengät hyvissä ajoin ja koeaja niitä useasti ennen juhlia. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin huonot kengät elämäsi tärkeimpänä päivänä. 
3. Hanki varuiksi rakkopuikko ja hiero jalat täyteen sitä ennenkuin laitat juhlakengät jalkaan. Better be safe than sorry. Rakkolaastaritkaan ei paljoa tilaa käsilaukustasi vie.
4. Jos sinulla on ”kakkoskengät”, mihin aiot vaihtaa kesken juhlien, huolehdi että ne on tarpeeksi mukavat ja tilavat. Itselläni kävi niin että kun olin ollut korkeissa koroissa koko päivän niin jalat toki väsyivät ja turposivat. Illan kääntyessä yöhön päätin vaihtaa toiset kengät jalkaan, niin eivät ne sitten mahtunutkaan jalkaani! Olin ostanut supersöpöt, mutta aivan liian kapeat kengät. Olin vain ajatellut että kakkoskenkien pitää olla matalat. Pelastukseni oli hotellille pakkaamassani kassissa olleet sandaalit. Toki joku pätkä juhlista meni paljain varpain, mutta eihän sitä kukaan muhkean mekon alta nähnyt.
5. Tämä on tärkeä! Ellei jopa tärkein. MUISTA HYMYILLÄ! Monella morsiamella käy niin että kun alttarille käveleminen jännittää ihan vietävästi niin hymy unohtuu siinä samalla. Muistuta itseäsi kirkon ovien auetessa että tämä on elämäsi paras ja onnellisin hetki. Siinä väkisinkin kirpoaa hymy huulille. Älä jännitä, hyvin se menee. 
6. Valitse kaasot tarkoin. Valitse itsellesi sellaiset kaasot joihin voit luottaa täysin. Älä valitse ketään velvollisuudentunnosta. Itselleni oli hyvinkin selvää ketkä pyytäisin kaasoikseni. He auttoivat ja tsemppasivat kaikessa mahdollisessa. Jopa enemmän kuin osasin pyytää. Kiitos heille siitä. ❤️
7. Muista ryhti. Minulla on ainakin tapana unohtaa seistä ryhdikkäästi, joten tämä oli asia mistä jouduin itseäni muistuttamaan. Varsinkin valokuvissa. Onneksi hääpuku ja korkeat korot tekee tämän jo melkein automaattisesti. 
8. Hääpäivä menee ohi salamannopeasti, mutta yritä muistaa huomioida kaikki vieraanne. He ovat tulleet juhlimaan teitä, teidän kanssa joten on tärkeää vaihtaa edes pikaiset kuulumiset tai moikat kaikkien kanssa. Mihinkään intensiivisiin ja pitkiin keskusteluihin ei monen kanssa ole aikaa, mutta pari sanaa ehdit varmasti kaikkien kanssa vaihtamaan. Älä kuitenkaan tee tästä sellaista ”suoritusta”. Jos et ehdi tai pääse kaikkia tervehtimään, he ymmärtävät sen kyllä. Tuskin kukaan joutuu häissä yksinään kyyhöttämään. 
9. Jos otatte viralliset hääkuvat ennen kirkkoa, muistakaa ottaa vihkisormuksen kuviin mukaan. Pieni juttu, mutta silti niin iso.
10. Mun aamun pelastus oli se että olin pyytänyt kampaajan ja meikkaajan meille kotiin. Ei ollut sinkoilua ympäriinsä eikä sen suurempaa aikataulutusta. Olihan siellä meillä kotona vähän ruuhkaa kun siellä oli kaasot, heidän kampaaja ja meikkari, valokuvaaja ja mun kampaaja ja meikkari. Selvittiin ja kaikilla oli hyvä fiilis. 
11. Preppaa kaasot ja bestmanit hyvin. Niin että he tietävät tarkkaan päivän kulun ja ohjelman. Kruunaa joku heistä seremoniamestariksi tai valitse erikseen seremoniamestari.
12. Muista hankkia hääautoon shampanjapullo ja lasit! Se on se hetki suuresta päivästänne kun saatte nauttia ne ihan kahdestaan. 
13. Vinkkaa valokuvaajalle tarkkaan, mitä haluat. Mistä tyylistä pidät ja mistä et. Kysy myös valokuvaajalta vinkkejä kuvauksiin. Mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon. Meidän valokuvaaja oli supertaitava ja osasi vinkata jos jonkinmoista asiaa, mitä en todellakaan olisi osannut ottaa huomioon. Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat hänen käsialaansa. (Katja West, Taikahetki)
14. Viimeiseksi haluan sanoa että NAUTI!  Nauti jokaisesta hetkestä täysin rinnoin, pysähdy välillä ja kätke kaikki ihanat hetket mieleesi. Niihin on ihana palata. 

Morsiamen meikki: Kati Castrén, Dior

Morsiamen kampaus: Lylie  Witting, kampaamo Olohuone

Valokuvaaja, Katja West, Taikahetki