Keväinen talviloma

Tämän vuoden talviloma vietettiin hyvinkin keväsissä merkeissä. Olimme odottaneet lomaa koko alkuvuoden. Oli ihanaa lomailla kevätauringon valaisemassa Helsingissä. Niin kaunista ja energisoivaa! Varsinaisia lomasuunnitelmia meillä ei ollut. Päätimme että teemme jotain jos haluamme ja emme tee mitään jos emme halua. Mentiin koko loma ihan fiilispohjalta. 

Kävimme keskellä yötä metsälenkeillä ja ihanilla ajeluilla kuunnellen rakkauslauluja autossa. Ihanan siirappista ja niin täydellistä!

Oli ihanaa hukuttautua pitkiin keskusteluihin viinilasillisten ääressä ja unohtaa ajankulu. Pitkästä aikaa ei oikeasti ollut kiire minnekään. Ei ollut aikatauluja. Paitsi tietysti matsipäivinä. Silloin hallilla tai töllön ääressä piti olla kun kiekko putoaa jäähän, mutta se on meille sitä meidän laatuaikaa. 

Aamuisin nukuimme myöhään ja noustuamme kävimme koirien kanssa pitkillä lenkeillä ja nautimme joutenolosta. Voi kuinka meidän koirapojatkin rakastavat kevättä! Ihania uusia tuoksuja ja hajuja. Niidenkin mielestä on mukavaa pysähtyä aurinkoiseen paikkaan hetkeksi nauttimaan. 

Lomalla toki myös söimme hyvin, näimme ystäviä ja nautimme. Kolmet ihanat juhlatkin osui lomaviikolle. Voi sitä naurun ja ilon määrää! Oli ihanaa nähdä läheisiä yhden viikon aikana niin paljon. 

Lomalla on aina siivottava. Rakastan sitä. Outoa. Varsinkin oikein "raivaussiivoaminen" on ihan parasta. Saa kaikessa rauhassa "räjäyttää" yhden siivottavan alueen kerrallaan ja pistää hihat heilumaan. Lomalla sain siivottua perusteellisesti komeroita, kaappeja ja vaatehuoneen. Se on kumma miten niihin kaappeihin aina kertyy turhaa tavaraa. Miten se on mahdollista? 

Järjestys ja puhtaus tuo kyllä ihanan rauhan tunteen. On ihanaa elää kodissa jossa joka paikka ei pursua ja ole täyteen ängetty. 

Niinkuin aina, loma tuli enemmän kuin tarpeeseen. On ihanaa pysähtyä hetkeksi ja ottaa ihan iisisti. Tehdä vain niitä asioita mistä nauttii. 

Sen verran tehokkaasti on nyt akkuja ladattu ja kaappeja siivottu että ei ole hajuakaan mihin olen siivonnut työavaimeni! Eikun etsimään koska huomenna pitäisi olla jo takaisin sorvin ääressä. Iiiiik! Wish me luck!

Lucky - hra Onnekas tänään suunnilleen 4-vuotta!

Kaksi vuotta on tullut kuluneeksi siitä kun näin Luckyn ensimmäistä kertaa. Meille molemmille kaikki toisessa oli uutta. Luckylle toki ihan kaikki oli uutta; koti, ihmiset, kieli, ruoka, ympäristö...

Moni minua pelotteli rescue-koiran ottamisen riskeistä. "Niillä on niitä tauteja!", "Ne on käytöshäiriöisiä!", "Pelkkää bisnestä eikä oikeaa hyväntekeväisyyttä moinen rescue-toiminta!", "Mieti nyt vielä!", "Kyllä rotukoira on ainoa oikea koira, älä nyt sellaista piskiä ota!". Silloin jo olin vakuuttunut että kaikki menee hyvin ja nyt voin todeta että olin oikeassa. En antanut moisen kapeakatseisen ajattelun myrkyttää mieltäni. Koira on elävä tunteva olento syntyy se missä ja minkä rotuisena tahansa. 

Niinkuin meillä ihmisilläkin on koirilla menneisyys, historia ja mahdolliset traumat. Jokainen meistä kantaa omaa taakkaansa. Rescue-koiran kohdalla tämä tarkoittaa sitä että se kaipaa ehkä hieman enemmän ymmärrystä kuin hyvistä oloista tulleet koirakaverit. Hieman enemmän aikaa tottuakseen siihen että elämä ei olekaan pelottavaa. 

Tauteja rescue-koirilla on varmasti siinä missä muillakin koirilla, rajan ylittävällä ehkä jopa vähemmän koska tarkat säännökset vaativat eläinlääkärin todistukset koiran terveydestä. 

Käytöshäiriöitä varmasti löytyy joistain yksilöistä. Se tietää lisätyötä uudelle omistajalle. Jokainen joka on ottamassa rescue-koiraa on varmasti valmistautunut käytöshäiriöiden mahdollisuuteen. 

Minua oikein suututti näiden ihmisten kommentit! Miten he kehtaavat puhua uudesta perheenjäsenestäni noin! 

Luottaisitko sinä ihmisiin heti uudelleen, jos joku olisi hakannut sinut henkihieveriin, kerta toisensa jälkeen? Tai kiduttanut sinua repimällä sinua tukasta ja korvasta, potkinut sinua, antanut sinun nähdä nälkää ja mikä pahinta, hylännyt sinut koska et täyttänytkään tehtävääsi?

Tai jos käännetään tämä ihan vain päinvastoin. Sinua kohti juoksee iso koira muristen ja haukkuen. Se puree sinua ja raatelee sinut. Luotatko heti sen jälkeen taas koiriin ja menet heti silittelemään tuntemattomia koiria? 

Uskotko että moisista tapahtumista voisi tulla sinulle traumoja jotka joku voisi tulkita käytöshäiriöiksi? Antaisitko enää ikinä anteeksi koirille? Alkaisitko luottaa niihin? Et varmaan, mutta tiedätkö mitä? Useimmat koirat (traumoistaan huolimatta) antaa ihmisille lukemattomia mahdollisuuksia ansaita luottamuksensa takaisin.

Onneksi kaikki läheiseni tukivat minua kovasti rescue-koiran hankinnassa, etsivät kanssani sopivaa yksilöä ja auttoivat minua pistämään muiden negatiiviset kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Minä tiesin Luckyn taustasta jonkun verran. Tiesin että se voi olla arka ja pelätä mm. miehiä ja mahdollisesti jännittää myös lapsia. Tiesin että se on laumassa mielummin omissa oloissaan kun leikkimässä muiden kanssa. 

Nämä kaikki pitivät paikkansa, aluksi. Pikkuhiljaa pääsimme kaikista näistä traumoista yli. Nykyään Lucky on hyvin iloinen, liikkuvainen ja kaikkia rakastava ja kaikkiin luottava. Leluilla leikkiminen ei ole vieläkään Luckyn lempipuuhaa, mutta se ei haittaa. Parhaat leikit saa aikaiseksi isoveli Basson kanssa. 

Tänään meillä on juhlapäivä, Luckyn syntymäpäivä! Tasan kaksi vuotta sitten pikkuherra lensi Suomeen. Päätin jo silloin että se päivä on Luckyn syntymäpäivä, virallinen syntymäpäivä kun ei ollut tiedossa. Saapumispäivänä vietettiin Luckyn 2-vuotis päivää. Tänään pikkuherra saavuttaa hienon neljän vuoden iän! 

 Juhlimme koko perheen voimin ja sankari veljineen saa maksalaatikkonakkikakkua! Se katoaa lautaselta aina ennätysvauhtia. Taitaa olla hyvää!

Nyt lähden laulamaan ja antamaan lahjan sankarille! 

Mittari näyttää 29

Joka vuosi pari viikkoa ennen syntymäpäivääni minulle tulee sellainen hauska "synttärifiilis". Ei paniikki eikä ikäkriisi vaan jotain ihan muuta. Vähän niinkuin odottaisi joulua malttamattomana. Eilen kuitenkin huomasin että tänä vuonna sitä fiilistä ei ole tullut. Ehkä se johtui siitä että olin päättänyt etten jaksa juhlia näitä synttäreitä mitenkään sen ihmeemmin. Tai siksi että ajattelin että 29 ei ole juhlimisen arvoinen luku.

Kuitenkin, se ihana tunne tuli minulle tänään aamulla kun heräsin. Olimme sopineet että menemme Eiran Sandroon brunssille upeassa seurassa. En ollut ennen käynyt Sandrossa, en edes Kalliossa vaikka asummekin ihan sen lähellä. Sandrossa oli mukava ja tiivis tunnelma. Musiikki raikasi ja ihmiset nauttivat. Ruoka oli erinomaista, seura sitäkin parempaa. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään ja saa vaihtaa kuulumisia ja kikatella ihan rauhassa. Ruoka oli kasvispainotteista, joka kävi seurueellemme enemmän kuin hyvin. Näistä ruoista sai kyllä inspiraatiota omiinkin kokkauksiin.    

Mahat täynnä ja mieli iloisena lähdimme mieheni kanssa Sandrosta kotiinpäin. Ajelimme monen mutkan kautta kotiin, ihan tarkoituksella. On ihanaa katsella kaunista Helsinkiä, löytää uusia paikkoja ja pohdiskella millaista olisi asua missäkin.  Vaikka kiertelimme Helsingin ytimessä ihanissa tunnelmallisissa kortteleissa tulimme siihen tulokseen että Kallio on niin meidän paikka, rakastamme asua täällä. Tässä kaupunginosassa on sitä jotain. 

Loppupäivän menimme samalla rennolla kaavalla; elokuvia, päiväunia ja lenkkeilyä. Illansuussa sain vielä ihania yllätysvieraita! Aivan täydellistä!

Tänään mittari näyttää uutta kiinnostavaa lukua, 29! Aika kiva ikä, oletan. Viimeinen vuosi kun ikä alkaa 2:lla. Twenty-something girl, vielä vuoden ajan! Ensi vuonna sitten juhlitaan ja lujaa. Ehkä tämä ikä on jo osa sitä ettei synttäreitä odota enää niin kovalla innolla. Enemmän innostun läheisten tapaamisesta, kukista ja hyvästä ruoasta. Jokaisen päivän paras lahja on yhdessäolo ja onnellisuus.

Loppuun haluan vielä kirjoittaa tekstin jonka äitini oli kirjottanut syntymäpäiväkorttiini lainaten Goethea.

"Katso tätä päivää, sillä se on elämä. Sen lyhyessä hetkessä on koko totuus. 

Siinä on koko olemassaolon todellisuus, kasvun riemu, toiminnan loisto, kauneuden kirkkaus.

Eilinen on vain unta, huominen on vain näky. 

Mutta jos elät tämän hetken hyvin, on eilinen uni onnesta, jokainen huominen toivenäky.

Katso siis tarkkaan tätä päivää, aloita jokainen aamu uusi elämä!"