Mittari näyttää 29

Joka vuosi pari viikkoa ennen syntymäpäivääni minulle tulee sellainen hauska "synttärifiilis". Ei paniikki eikä ikäkriisi vaan jotain ihan muuta. Vähän niinkuin odottaisi joulua malttamattomana. Eilen kuitenkin huomasin että tänä vuonna sitä fiilistä ei ole tullut. Ehkä se johtui siitä että olin päättänyt etten jaksa juhlia näitä synttäreitä mitenkään sen ihmeemmin. Tai siksi että ajattelin että 29 ei ole juhlimisen arvoinen luku.

Kuitenkin, se ihana tunne tuli minulle tänään aamulla kun heräsin. Olimme sopineet että menemme Eiran Sandroon brunssille upeassa seurassa. En ollut ennen käynyt Sandrossa, en edes Kalliossa vaikka asummekin ihan sen lähellä. Sandrossa oli mukava ja tiivis tunnelma. Musiikki raikasi ja ihmiset nauttivat. Ruoka oli erinomaista, seura sitäkin parempaa. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään ja saa vaihtaa kuulumisia ja kikatella ihan rauhassa. Ruoka oli kasvispainotteista, joka kävi seurueellemme enemmän kuin hyvin. Näistä ruoista sai kyllä inspiraatiota omiinkin kokkauksiin.    

Mahat täynnä ja mieli iloisena lähdimme mieheni kanssa Sandrosta kotiinpäin. Ajelimme monen mutkan kautta kotiin, ihan tarkoituksella. On ihanaa katsella kaunista Helsinkiä, löytää uusia paikkoja ja pohdiskella millaista olisi asua missäkin.  Vaikka kiertelimme Helsingin ytimessä ihanissa tunnelmallisissa kortteleissa tulimme siihen tulokseen että Kallio on niin meidän paikka, rakastamme asua täällä. Tässä kaupunginosassa on sitä jotain. 

Loppupäivän menimme samalla rennolla kaavalla; elokuvia, päiväunia ja lenkkeilyä. Illansuussa sain vielä ihania yllätysvieraita! Aivan täydellistä!

Tänään mittari näyttää uutta kiinnostavaa lukua, 29! Aika kiva ikä, oletan. Viimeinen vuosi kun ikä alkaa 2:lla. Twenty-something girl, vielä vuoden ajan! Ensi vuonna sitten juhlitaan ja lujaa. Ehkä tämä ikä on jo osa sitä ettei synttäreitä odota enää niin kovalla innolla. Enemmän innostun läheisten tapaamisesta, kukista ja hyvästä ruoasta. Jokaisen päivän paras lahja on yhdessäolo ja onnellisuus.

Loppuun haluan vielä kirjoittaa tekstin jonka äitini oli kirjottanut syntymäpäiväkorttiini lainaten Goethea.

"Katso tätä päivää, sillä se on elämä. Sen lyhyessä hetkessä on koko totuus. 

Siinä on koko olemassaolon todellisuus, kasvun riemu, toiminnan loisto, kauneuden kirkkaus.

Eilinen on vain unta, huominen on vain näky. 

Mutta jos elät tämän hetken hyvin, on eilinen uni onnesta, jokainen huominen toivenäky.

Katso siis tarkkaan tätä päivää, aloita jokainen aamu uusi elämä!"