Kaksi vuotta on tullut kuluneeksi siitä kun näin Luckyn ensimmäistä kertaa. Meille molemmille kaikki toisessa oli uutta. Luckylle toki ihan kaikki oli uutta; koti, ihmiset, kieli, ruoka, ympäristö...
Moni minua pelotteli rescue-koiran ottamisen riskeistä. "Niillä on niitä tauteja!", "Ne on käytöshäiriöisiä!", "Pelkkää bisnestä eikä oikeaa hyväntekeväisyyttä moinen rescue-toiminta!", "Mieti nyt vielä!", "Kyllä rotukoira on ainoa oikea koira, älä nyt sellaista piskiä ota!". Silloin jo olin vakuuttunut että kaikki menee hyvin ja nyt voin todeta että olin oikeassa. En antanut moisen kapeakatseisen ajattelun myrkyttää mieltäni. Koira on elävä tunteva olento syntyy se missä ja minkä rotuisena tahansa.
Niinkuin meillä ihmisilläkin on koirilla menneisyys, historia ja mahdolliset traumat. Jokainen meistä kantaa omaa taakkaansa. Rescue-koiran kohdalla tämä tarkoittaa sitä että se kaipaa ehkä hieman enemmän ymmärrystä kuin hyvistä oloista tulleet koirakaverit. Hieman enemmän aikaa tottuakseen siihen että elämä ei olekaan pelottavaa.
Tauteja rescue-koirilla on varmasti siinä missä muillakin koirilla, rajan ylittävällä ehkä jopa vähemmän koska tarkat säännökset vaativat eläinlääkärin todistukset koiran terveydestä.
Käytöshäiriöitä varmasti löytyy joistain yksilöistä. Se tietää lisätyötä uudelle omistajalle. Jokainen joka on ottamassa rescue-koiraa on varmasti valmistautunut käytöshäiriöiden mahdollisuuteen.
Minua oikein suututti näiden ihmisten kommentit! Miten he kehtaavat puhua uudesta perheenjäsenestäni noin!
Luottaisitko sinä ihmisiin heti uudelleen, jos joku olisi hakannut sinut henkihieveriin, kerta toisensa jälkeen? Tai kiduttanut sinua repimällä sinua tukasta ja korvasta, potkinut sinua, antanut sinun nähdä nälkää ja mikä pahinta, hylännyt sinut koska et täyttänytkään tehtävääsi?
Tai jos käännetään tämä ihan vain päinvastoin. Sinua kohti juoksee iso koira muristen ja haukkuen. Se puree sinua ja raatelee sinut. Luotatko heti sen jälkeen taas koiriin ja menet heti silittelemään tuntemattomia koiria?
Uskotko että moisista tapahtumista voisi tulla sinulle traumoja jotka joku voisi tulkita käytöshäiriöiksi? Antaisitko enää ikinä anteeksi koirille? Alkaisitko luottaa niihin? Et varmaan, mutta tiedätkö mitä? Useimmat koirat (traumoistaan huolimatta) antaa ihmisille lukemattomia mahdollisuuksia ansaita luottamuksensa takaisin.
Onneksi kaikki läheiseni tukivat minua kovasti rescue-koiran hankinnassa, etsivät kanssani sopivaa yksilöä ja auttoivat minua pistämään muiden negatiiviset kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Minä tiesin Luckyn taustasta jonkun verran. Tiesin että se voi olla arka ja pelätä mm. miehiä ja mahdollisesti jännittää myös lapsia. Tiesin että se on laumassa mielummin omissa oloissaan kun leikkimässä muiden kanssa.
Nämä kaikki pitivät paikkansa, aluksi. Pikkuhiljaa pääsimme kaikista näistä traumoista yli. Nykyään Lucky on hyvin iloinen, liikkuvainen ja kaikkia rakastava ja kaikkiin luottava. Leluilla leikkiminen ei ole vieläkään Luckyn lempipuuhaa, mutta se ei haittaa. Parhaat leikit saa aikaiseksi isoveli Basson kanssa.
Tänään meillä on juhlapäivä, Luckyn syntymäpäivä! Tasan kaksi vuotta sitten pikkuherra lensi Suomeen. Päätin jo silloin että se päivä on Luckyn syntymäpäivä, virallinen syntymäpäivä kun ei ollut tiedossa. Saapumispäivänä vietettiin Luckyn 2-vuotis päivää. Tänään pikkuherra saavuttaa hienon neljän vuoden iän!
Juhlimme koko perheen voimin ja sankari veljineen saa maksalaatikkonakkikakkua! Se katoaa lautaselta aina ennätysvauhtia. Taitaa olla hyvää!
Nyt lähden laulamaan ja antamaan lahjan sankarille! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti