Ihana viikonloppu

Aivan mahtava viikonloppu takana! Tätä oli odotettu - viikonloppu vailla mitään sovittua ohjelmaa tai töitä. 

Perjantaina kun pääsin töistä kipaisin hakemaan kaupasta juustoja ja hieman viiniä. Vesi kielellä kirmasin kotiin!

Juustot jääkaappiin, viini hapettumaan ja sitten reippaalle lenkille. 

Mieheni oli firman pikkujouluissa ja minä päätin etten lähde mihinkään enkä tee yhtään mitään - olen vain ja toki herkuttelen. 

Täytin ison juustolautasen herkullisilla homejuustoilla, kaadoin ison viinilasin täyteen täyteläistä punaviiniä ja linnottauduin sohvalle katsomaan erilaisia "aivot narikkaan" ohjelmia. Just what I needed! 

Lauantaina nukuimme myöhään ja nautimme joutenolosta. Siivoilin kotona ja aloin jo laittamaan hieman joulua esille. 

Meidän oli tarkoitus lähteä kaverimme bändin keikalle illalla, mutta sen sijaan päätimme pitää koti-illan yhdessä. 

Yhteinen aika on usein kortilla joten nyt tuntui että oli oikea päätös jäädä kaksin kotiin. Iltapäivälenkin jälkeen haimme pizzat ja katsoimme elokuvan. Valvoimme myöhään kynttilöiden loisteessa ja nautimme toistemme seurasta. 

Sunnuntaiksi olin sopinut treffit parhaan ystäväni kanssa, mutta hän joutui perumaan treffit koska hänen koiransa oli satuttanut silmänsä ja he olivat menossa lääkäriin. 

Käänsin siis hetkeksi vielä kylkeä ja mietin että mitä tekisin tänään. Päätin kuitenkin lähteä kaupungille ostamaan loput kodin joulujutut. Kaupungilla oli hirmuisesti ihmisiä, kaikki muutkin varmasti jo jouluostoksilla. 

Päädyinkin ostamaan vaan pari tyynyä ja kirmasin kotiin teekupin äärelle. Hurr, siellä oli vilu! 

Illalla menimme elokuviin katsomaan uutta Bond-leffaa. En ole ennen ollut erityisen kiinnostunut Bondeista, mutta katsoimme hiljan pari viimeistä Bondia ja myönnän että hurahdin täysin. Loistavia elokuvia! Odotukset tätä uusinta elokuvaa kohtaan olivat siis korkealla. 

Spectre täytti nämä odotukset täysin ja jopa ylitti ne. Aivan loistava elokuva joka tempaa mukaansa. 

Näistä uusista Bond-leffoista intoutuneena sovittiin että joku kerta pidämme kotona Bond-maratonin ja katsomme ihan jokaikisen 007-leffan. Siihen toki kuluu viikonloppu jos toinenkin. 

Sunnuntaina avattiin myös joulukatu! Se on joka vuosi aina yhtä upea, lämmin, valoisa ja kaunis. Ja miten mahtavaa että ensilumi satoi juuri maahan, talvi on vihdoin täällä! Toki keskustassa lunta ei näy vielä kuin pienillä nurmipalstoilla ja talojen katoilla, mutta on silti ihanaa nähdä kevyesti leijailevia hiutaleita tippuvan taivaalta. 

Kävelimme tunnelmallisen ja hiljaisen joulukadun läpi samalla kun menimme elokuviin. 

Minulle joulukadun ehdoton kohokohta on aina ollut Stockmannin jouluikkuna. 

Tuli ihan lapsuus mieleen kun kurkimme ikkunan läpi upeaan talvi-ihmemaahan. 

Ihanaa että kaiken tämän pimeyden keskellä onkin yhtäkkiä niin valoisaa! Tuli niin jouluinen olo. 

Tämän rentouttavan viikonlopun jälkeen on ihana aloittaa uusi viikko, täynnä puhtia ja tarmoa! 

Positiivisuus vs. Negatiivisuus

Onni on asia joka kumpuaa sisältä. Se näkyy ulospäin ilona, hymynä, ystävällisyytenä ja tyytyväisyytenä.

Se on tarttuvaa ja toivonkin että kaikki roiskisivat sitä ympäriinsä. 

Mikä onkaan ihanampaa kuin herskyvä nauru tai mahaa kutittava kikatus? 

Kun sinä hymyilet ja naurat olet kuin hyväntuulen-virus jonka tartutat muihin. 

Olen varma että jokaikinen meistä pystyy vaikuttamaan omaan onnellisuuteensa hyvinkin paljon. 

Pienet ja hyvinkin arkiset asiat elämässä ovat koko onnellisuuden perusta. 

Aamulla herätessäsi näet vieressä rakkaan puolisosi, tuhisevat lemmikkisi tai ikkunasta sarastavan auringonvalon et välttämättä ajattele asiaa sen enempää onnena ja tyytyväisyytenä, vaan aloitat päivän suorittamisella. 

Koirat lenkille, aamupalaa, juoksu raitiovaunulle ja sitten töihin. Töiden jälkeen sama rumba. Lenkille, ruokaa, kuulumisten vaihtaminen puolison kanssa, iltapuuhat ja unille. 

Sama jatkuu ja jatkuu.

Helposti voi käydä niin että tuntuu kuin eläisi usvassa ja jokainen päivä tuntuu samalta. 

Näin tiedän olevan monilla ja itsekin siihen sorrun välillä. Tottakai kaikilla on aina välillä huono päivä, mutta sen ei pitäisi olla jokapäiväistä. Hyvien ja huonojen päivien määrä ei pitäisi olla sama, vaan huonoja päiviä pitäisi olla reilusti vähemmän kuin hyviä.

Minä elän jokaikisen päiväni nähden aina jotain ihanaa, onnellista ja kaunista. 

Se että saan kertoa puolisolleni ja koirilleni rakastavani heitä, se että saan mennä ihanaan kotiimme työpäivän jälkeen, se että minulla on työpaikka mihin mennä ja se että minulla on aivan mahtava perhe ja ystävät saa minut kokemaan itseni onnellisimmaksi ihmiseksi koko maailmassa.

Pitää muistaa pysähtyä aina hetkeksi ja miettiä kuinka onnellinen sitä onkaan. Ei saa pitää asioita itsestäänselvyytenä arjen ja kiireen keskellä.

Jos antaa pahan olon ottaa vallan niin kaikki tuntuu vaikeammalta ja ikävämmältä. 

Siinä missä oma positiivisuutesi tarttuu muihin ihmisiin, niin näin tekee myös negatiivisuutesi. 

Jos tulet töihin mieli täynnä tulta ja tappuraa niin voit olla varma että kollegasi fiilis laskee myös. 

Tai jos tulet kotiin ja tiuskit puolisollesi kiukkuasi ja raivoasi niin hänelle tulee varmasti paha mieli.

En sano että pahasta olostaan ei saisi kertoa tai siitä puhua, päinvastoin, enemmin pointti on se että miten siitä puhuu. 

Kerro että nyt kenkä puristaa aika pahasti, mutta kerro miksi. Älä tiuski ja huuda.

Jäsennä mielessäsi omat fiilikset jonka jälkeen niitä on helpompi avata muille. 

Saat varmasti ymmärrystä osaksesi kun osaat keskustella asioista oikein. 

Pyri ajattelemaan asioita oikealta kantilta; sinulla on joku jonka kanssa voit jutella, sinulla on mahdollisuus tuntea ja kokea, sinulla on aina paikka mihin mennä. Jos joskus tuntuu että maailma romahtaa on sinulla tukiverkosto auttamassa sinua ylös. 

Jokapäiväinen valittaminen töistä, kivuista, säryistä ja väsymyksestä ei auta sinua selviämään. Ota härkää sarvista, pidä itsestäsi huolta - jos et pysty siihen yksin, pyydä apua. 

Ajattele joka aamu kuin heräät sitä että kuinka onnellinen olet siitä että heräät turvallisesta, lämpimästä kodista, pehmeästä sängystä. 

Mieti kuinka hienoa on kirmata töihin puhtaassa raikkaassa säässä ja kuinka kivaa nähdä taas mukavia työkavereita ja kuinka hienoa on pystyä itse tienaamaan oma elantosi.

Innostu ensilumesta, kukkakaupan kivasta myyjätädistä tai siitä että lähikauppaasi on vihdoin tullut esikypsytettyjä avocadoja. 

Kaiken ei tarvitse olla suurta, kallista tai juhlavaa ollakseen arvokasta.

Elämä on pääasiassa arkea, mutta tavoite onkin tehdä arjesta juhlaa! 

Hymy on maailman tarttuvin asia, tartutetaan se toisillemme!

Joulun odotusta

Joulua aloitetaan meidän perheessä suunnittelemaan jo melkein juhannuksena. 
Kysellään ja pohditaan että missä sitä tänä vuonna vietetään ja mitä ihania herkkuja laitetaan tarjolle. Joulufiilistä aletaan rakentamaan jo hyvissä ajoin. Koti koristellaan kauniisti ihanilla jouluisilla esineillä ja pähkinät ja konvehdit laitetaan juhlavasti tarjolle lasisiin astioihin. 

Vaikka valmistautumisen aloittaisi kuinka aikaisin (vaikka jo silloin juhannuksena) huomaa silti yhtäkkiä että tulee kiire ja stressi! Mitä ostan lahjaksi ihmisille? Miten ehdin hoitamaan kaiken? Mitä puen päälle aattona, joulupäivänä ja tapaninpäivänä kun pitäisi mennä kyläilemään? Koska teen joulusiivouksen? Koska paketoin lahjat? Koska ylipäätään kerkeän ostamaan ne? 
Aina tulee tunne että en ole ehtinyt enkä ehdi tekemään mitään. 
Stressin takia tuntuu ettei mikään ole valmista. 
Aatto kolkuttaa jo ovella ja stressi on korkeimmillaan. Eikö joulun pitäisi olla rauhan ja rentoutumisen aikaa? 
Joka vuosi päätän että tänä vuonna en stressaa lahjoista tai muista. 
Epäonnistun siinä joka kerta. Ihan kuin stressi tietäisi osoitteeni ja tunkeutuisi postiluukusta ja iskisi minuun juuri silloin kun siivoan ja kuuntelen kauniita joululauluja päästäkseni joulun tunnelmaan.
Yritän saada stressin karkoitettua ajattelemalla että joulu on joka vuosi ja joka kerta on kaikki saatu valmiiksi, tavalla tai toisella. 

Onni on se että kyläilemme joulunpyhät. Onnekseni minun ei tarvitse vielä tämän kaiken päälle kokata joulupöytää täyteen ruokia. 
Työni on iltapainotteista niin tuntuu että kellosta jää niin vähän aikaa kaikelle joulunalusaikana. En todellakaan ole aamuvirkku, mutta sitten joskus kun on aika rakentaa joulu ruokineen omaan kotiin joudun opettelemaan aikaisin heräämistä. Toki uskon että silloin kun jouluaatto vietetään omassa kodissa, niin meillä asustaa jo pari aamuvirkkua jotka herättävät äidin kyllä aikaisin.

En ole aina ollut jouluihminen, mutta nykyään nautin siitä kovasti. 
Lapsena olin tietysti aina intopinkeenä jouluna ja odotin joulupukkia, mutta sen jälkeen en ole ollut erityinen joulufani. 
Toki olen aina rakastanut sitä hetkeä kun pääsee perheen ja läheisten kanssa joulupöytään rupattelemaan ja nauttimaan. Olen myös aina tykännyt siitä kun näen ihmisten ilmeitä ja riemua kun he avaavat lahjojaan. Sitä innostuneisuuden ja yllätysten määrää! Minusta on aina ollut kiva antaa ja valita lahjoja läheisille. 
Olen maailman surkein salaamaan yllätyksiä joten siksi on hyvä että hankin lahjat vasta pari päivää ennen joulua. Silti jouluihmiseksi en itseäni osannut kuvitella. En tiedä miksi. Nykyään koen olevani enemmän joulun rakastaja kuin vihaaja. 

Rauhotun jo joulukirkossa, hautausmaalla on kaunista ja tunnelmallista. Pienempänä hautuumaalla ajatteli lähinnä sitä että hyi kun on kylmä. 
Nykyään sitäkin osaa ajatella eri kantilta. On tärkeää viedä joulun valoa ja tunnelmaa myös taivaissa asuville läheisille. 

Tänä vuonna lupaan taas kerran itselleni etten aio päästää joulustressiä luokseni, saa nähdä miten minun käy. Jouluun on aikaa lähes pari kuukautta niin luulen tällä(kin) kertaa onnistuvani tässä.
Joulussa on aina joku ihmeellinen taika. Ilo tuntuu iloisemmalta, haikeus haikeammalta,  suru surullisemmalta, hyvä paremmalta, pimeys pimeämmältä, lämpö lämpimämmältä, pehmeys pehmeämmältä...
Jouluna kaikki pysähtyy - hyvällä tavalla. Kaikki ottaa lungisti ja nauttii juuri siitä hetkestä. Stressi on tipotiessään, eikä mietitä sitä että kohta arki ja työt on taas täällä. Se on osa jouluntaikaa että silloin kaikki hiljenee, nauttii olostaan ja laskeutuu joulurauhaan.
Kaikki luovat joulutunnelmansa ja perinteensä erilailla. Mikään ei ole juuri se yksi ja ainoa tapa viettää joulua. Kaikki saavat viettää sitä juuri niin kuin itselleen tuntuu hyvältä. 

Meidän perheessämme yhdessäolo on varmasti se joulun tärkein asia, mutta emme kuitenkaan unohda miksi joulua ylipäätään juhlitaan. Usein tuntuu että joulun perimmäinen tarkoitus unohtuu. 

Joulukirkossa kuulemme joka vuosi raamatun kertomuksia Jeesuksen syntymästä. Silloin aina tulee mietittyä että kuinka moni ajattelee nykyään enää joulua kirkollisena pyhänä ja juhlana?
Jääkö juhlan perimmäinen tarkoitus kaiken kaupallisuuden jalkoihin? Niin voi olla monella, mutta minä en aio sitä unohtaa. 

En sano etten itse tykkäisi myös siitä  joulun kaupallisesta puolesta, mutta ei saa unohtaa miksi ylipäätään ostamme toisillemme lahjoja tai miksi kokoonnumme läheisten kanssa viettämään joulua.

Joulurauha julistetaan joka vuosi jouluaattona Turussa klo 12. 
Sen jälkeen pitäisi rauhoittua ja ryhtyä nauttimaan joulusta. Minä mietin että julistaisin oman joulurauhani alkavaksi jo vaikka 15.12. ja sen jälkeen vain nauttisin joulun tunnelmasta ja rauhasta. 

Hieman joulutunnelmaa meidän perheemme "maalaiskodista".