Kysellään ja pohditaan että missä sitä tänä vuonna vietetään ja mitä ihania herkkuja laitetaan tarjolle. Joulufiilistä aletaan rakentamaan jo hyvissä ajoin. Koti koristellaan kauniisti ihanilla jouluisilla esineillä ja pähkinät ja konvehdit laitetaan juhlavasti tarjolle lasisiin astioihin.
Vaikka valmistautumisen aloittaisi kuinka aikaisin (vaikka jo silloin juhannuksena) huomaa silti yhtäkkiä että tulee kiire ja stressi! Mitä ostan lahjaksi ihmisille? Miten ehdin hoitamaan kaiken? Mitä puen päälle aattona, joulupäivänä ja tapaninpäivänä kun pitäisi mennä kyläilemään? Koska teen joulusiivouksen? Koska paketoin lahjat? Koska ylipäätään kerkeän ostamaan ne?
Aina tulee tunne että en ole ehtinyt enkä ehdi tekemään mitään.
Stressin takia tuntuu ettei mikään ole valmista.
Aatto kolkuttaa jo ovella ja stressi on korkeimmillaan. Eikö joulun pitäisi olla rauhan ja rentoutumisen aikaa?
Joka vuosi päätän että tänä vuonna en stressaa lahjoista tai muista.
Epäonnistun siinä joka kerta. Ihan kuin stressi tietäisi osoitteeni ja tunkeutuisi postiluukusta ja iskisi minuun juuri silloin kun siivoan ja kuuntelen kauniita joululauluja päästäkseni joulun tunnelmaan.
Yritän saada stressin karkoitettua ajattelemalla että joulu on joka vuosi ja joka kerta on kaikki saatu valmiiksi, tavalla tai toisella.
Onni on se että kyläilemme joulunpyhät. Onnekseni minun ei tarvitse vielä tämän kaiken päälle kokata joulupöytää täyteen ruokia.
Työni on iltapainotteista niin tuntuu että kellosta jää niin vähän aikaa kaikelle joulunalusaikana. En todellakaan ole aamuvirkku, mutta sitten joskus kun on aika rakentaa joulu ruokineen omaan kotiin joudun opettelemaan aikaisin heräämistä. Toki uskon että silloin kun jouluaatto vietetään omassa kodissa, niin meillä asustaa jo pari aamuvirkkua jotka herättävät äidin kyllä aikaisin.
En ole aina ollut jouluihminen, mutta nykyään nautin siitä kovasti.
Lapsena olin tietysti aina intopinkeenä jouluna ja odotin joulupukkia, mutta sen jälkeen en ole ollut erityinen joulufani.
Toki olen aina rakastanut sitä hetkeä kun pääsee perheen ja läheisten kanssa joulupöytään rupattelemaan ja nauttimaan. Olen myös aina tykännyt siitä kun näen ihmisten ilmeitä ja riemua kun he avaavat lahjojaan. Sitä innostuneisuuden ja yllätysten määrää! Minusta on aina ollut kiva antaa ja valita lahjoja läheisille.
Olen maailman surkein salaamaan yllätyksiä joten siksi on hyvä että hankin lahjat vasta pari päivää ennen joulua. Silti jouluihmiseksi en itseäni osannut kuvitella. En tiedä miksi. Nykyään koen olevani enemmän joulun rakastaja kuin vihaaja.
Aina tulee tunne että en ole ehtinyt enkä ehdi tekemään mitään.
Stressin takia tuntuu ettei mikään ole valmista.
Aatto kolkuttaa jo ovella ja stressi on korkeimmillaan. Eikö joulun pitäisi olla rauhan ja rentoutumisen aikaa?
Joka vuosi päätän että tänä vuonna en stressaa lahjoista tai muista.
Epäonnistun siinä joka kerta. Ihan kuin stressi tietäisi osoitteeni ja tunkeutuisi postiluukusta ja iskisi minuun juuri silloin kun siivoan ja kuuntelen kauniita joululauluja päästäkseni joulun tunnelmaan.
Yritän saada stressin karkoitettua ajattelemalla että joulu on joka vuosi ja joka kerta on kaikki saatu valmiiksi, tavalla tai toisella.
Onni on se että kyläilemme joulunpyhät. Onnekseni minun ei tarvitse vielä tämän kaiken päälle kokata joulupöytää täyteen ruokia.
Työni on iltapainotteista niin tuntuu että kellosta jää niin vähän aikaa kaikelle joulunalusaikana. En todellakaan ole aamuvirkku, mutta sitten joskus kun on aika rakentaa joulu ruokineen omaan kotiin joudun opettelemaan aikaisin heräämistä. Toki uskon että silloin kun jouluaatto vietetään omassa kodissa, niin meillä asustaa jo pari aamuvirkkua jotka herättävät äidin kyllä aikaisin.
En ole aina ollut jouluihminen, mutta nykyään nautin siitä kovasti.
Lapsena olin tietysti aina intopinkeenä jouluna ja odotin joulupukkia, mutta sen jälkeen en ole ollut erityinen joulufani.
Toki olen aina rakastanut sitä hetkeä kun pääsee perheen ja läheisten kanssa joulupöytään rupattelemaan ja nauttimaan. Olen myös aina tykännyt siitä kun näen ihmisten ilmeitä ja riemua kun he avaavat lahjojaan. Sitä innostuneisuuden ja yllätysten määrää! Minusta on aina ollut kiva antaa ja valita lahjoja läheisille.
Olen maailman surkein salaamaan yllätyksiä joten siksi on hyvä että hankin lahjat vasta pari päivää ennen joulua. Silti jouluihmiseksi en itseäni osannut kuvitella. En tiedä miksi. Nykyään koen olevani enemmän joulun rakastaja kuin vihaaja.
Rauhotun jo joulukirkossa, hautausmaalla on kaunista ja tunnelmallista. Pienempänä hautuumaalla ajatteli lähinnä sitä että hyi kun on kylmä.
Nykyään sitäkin osaa ajatella eri kantilta. On tärkeää viedä joulun valoa ja tunnelmaa myös taivaissa asuville läheisille.
Tänä vuonna lupaan taas kerran itselleni etten aio päästää joulustressiä luokseni, saa nähdä miten minun käy. Jouluun on aikaa lähes pari kuukautta niin luulen tällä(kin) kertaa onnistuvani tässä.
Joulussa on aina joku ihmeellinen taika. Ilo tuntuu iloisemmalta, haikeus haikeammalta, suru surullisemmalta, hyvä paremmalta, pimeys pimeämmältä, lämpö lämpimämmältä, pehmeys pehmeämmältä...
Jouluna kaikki pysähtyy - hyvällä tavalla. Kaikki ottaa lungisti ja nauttii juuri siitä hetkestä. Stressi on tipotiessään, eikä mietitä sitä että kohta arki ja työt on taas täällä. Se on osa jouluntaikaa että silloin kaikki hiljenee, nauttii olostaan ja laskeutuu joulurauhaan.
Kaikki luovat joulutunnelmansa ja perinteensä erilailla. Mikään ei ole juuri se yksi ja ainoa tapa viettää joulua. Kaikki saavat viettää sitä juuri niin kuin itselleen tuntuu hyvältä.
Meidän perheessämme yhdessäolo on varmasti se joulun tärkein asia, mutta emme kuitenkaan unohda miksi joulua ylipäätään juhlitaan. Usein tuntuu että joulun perimmäinen tarkoitus unohtuu.
Nykyään sitäkin osaa ajatella eri kantilta. On tärkeää viedä joulun valoa ja tunnelmaa myös taivaissa asuville läheisille.
Tänä vuonna lupaan taas kerran itselleni etten aio päästää joulustressiä luokseni, saa nähdä miten minun käy. Jouluun on aikaa lähes pari kuukautta niin luulen tällä(kin) kertaa onnistuvani tässä.
Joulussa on aina joku ihmeellinen taika. Ilo tuntuu iloisemmalta, haikeus haikeammalta, suru surullisemmalta, hyvä paremmalta, pimeys pimeämmältä, lämpö lämpimämmältä, pehmeys pehmeämmältä...
Jouluna kaikki pysähtyy - hyvällä tavalla. Kaikki ottaa lungisti ja nauttii juuri siitä hetkestä. Stressi on tipotiessään, eikä mietitä sitä että kohta arki ja työt on taas täällä. Se on osa jouluntaikaa että silloin kaikki hiljenee, nauttii olostaan ja laskeutuu joulurauhaan.
Kaikki luovat joulutunnelmansa ja perinteensä erilailla. Mikään ei ole juuri se yksi ja ainoa tapa viettää joulua. Kaikki saavat viettää sitä juuri niin kuin itselleen tuntuu hyvältä.
Meidän perheessämme yhdessäolo on varmasti se joulun tärkein asia, mutta emme kuitenkaan unohda miksi joulua ylipäätään juhlitaan. Usein tuntuu että joulun perimmäinen tarkoitus unohtuu.
Joulukirkossa kuulemme joka vuosi raamatun kertomuksia Jeesuksen syntymästä. Silloin aina tulee mietittyä että kuinka moni ajattelee nykyään enää joulua kirkollisena pyhänä ja juhlana?
Jääkö juhlan perimmäinen tarkoitus kaiken kaupallisuuden jalkoihin? Niin voi olla monella, mutta minä en aio sitä unohtaa.
Jääkö juhlan perimmäinen tarkoitus kaiken kaupallisuuden jalkoihin? Niin voi olla monella, mutta minä en aio sitä unohtaa.
En sano etten itse tykkäisi myös siitä joulun kaupallisesta puolesta, mutta ei saa unohtaa miksi ylipäätään ostamme toisillemme lahjoja tai miksi kokoonnumme läheisten kanssa viettämään joulua.
Joulurauha julistetaan joka vuosi jouluaattona Turussa klo 12.
Sen jälkeen pitäisi rauhoittua ja ryhtyä nauttimaan joulusta. Minä mietin että julistaisin oman joulurauhani alkavaksi jo vaikka 15.12. ja sen jälkeen vain nauttisin joulun tunnelmasta ja rauhasta.
Joulurauha julistetaan joka vuosi jouluaattona Turussa klo 12.
Sen jälkeen pitäisi rauhoittua ja ryhtyä nauttimaan joulusta. Minä mietin että julistaisin oman joulurauhani alkavaksi jo vaikka 15.12. ja sen jälkeen vain nauttisin joulun tunnelmasta ja rauhasta.
Hieman joulutunnelmaa meidän perheemme "maalaiskodista".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti