tiistai 15. joulukuuta 2020

Kiteytin itseni yhdeksään sanaan. Miten?



Päivitin taannoin Instagram profiilini info-osion. 

Aloin miettimään mitkä sanat kertoisi musta sen millainen mä olen. Miten mä tiivistiäisin itseni muutamalla sanalla kenttään johon mahtuu kai 150 kirjainta?

Aika paha. 

Kuka mä sit niinku olen? 

Aloitin tärkeimmästä. Mä olen äiti. Mä olen ollut koiraäiti oikeastaan koko mun aikuisikäni, mutta vasta kolmisen kuukautta pienen ihmislapsen äiti. Se on ollut ihmeellistä aikaa. Tää on mun elämän vaativin ja vastuullisin tehtävä. Tähän ei ole koulutusta, tutkintoa tai kurssia. Tää pitää oppia käytännössä. Mitään muuta en ole ikinä ollut yhtä innokas oppimaan! Mä en ehkä aina tiennyt haluavani olla äiti. Oikeammin sanottuna, en ikinä uskaltanut haaveilla äitiydestä täysillä, koska pelkäsin miten kestäisin jos en ikinä raskautuisikaan. Päätin olla asian kanssa aika rennosti. Jos musta kuuluu tulla äiti, niin tapahtuu. Ja tapahtuikin! Nyt olen niin onnellinen että tapahtui! Ajatella mistä jäisin paitsi jos musta ei olisi tullut äitiä. Tällaista rakkautta ei voi kokea muuten! Kiitollinen tästä siunauksesta! ❤️


Sitten jatkoin. Vaimo. Se mä olen ollut vajaa puolisentoista vuotta. Tämä on ollut selkeä haaveeni jo pikkutytöstä asti. Että mulla olisi aviomies, joka kutsuisi mua vaimokseen. Mies, jonka sukunimestä tulisi minunkin sukunimeni. Mies, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Tämä tapahtui myöhemmin elämässä kuin olin kuvitellut, mutta ollessani 27-vuotias tapasin Teron ja oikeastaan ensitapaamisestamme lähtien tiesin että tää on se tyyppi joka tekee musta vaimon. 


Seuraavana, kosmetologi. Tämä tutkinto oli mun haave nuorena ja olen kyllä tyytyväinen että tein tästä haaveesta totta. Sen ansiosta olen urallani siellä missä nyt olen. Nautin siitä mitä teen, kenen kanssa sitä teen ja rakastan brändiä jonka kanssa saan työskennellä. 


Neljäntenä sanana kentässä on ’nautiskelija’. Voiko kukaan väittää ettei olisi nautiskelija? Toki kaikki nauttii erilaisista asioista. Mun kohdalla se tarkoittaa kotona hengailua, tuoksukynttilä palamassa, lautasella hyvää ruokaa ja jälkkäriksi suklaata. Netflixistä jotain aivotonta. Kiireettömyyttä. 

Oli selkeetä että sana ’nautiskelija’ pääsi mun kuvaukseen. 


Olen kotoilija ihan henkeen ja vereen. Vietän mahdollisimman paljon aikaa kotona. Rakastan meidän kotia, sen lämpöä, henkeä, turvaa ja sielua. Tiedän että nykyinen asuntomme ei ole loppuelämämme koti ja se viiltää syvältä. Tiedän että pystymme rakentamaan kodin muuallekin, mutta tästä kodista luopuminen tulee kyllä olemaan todella vaikeaa. 


Kuudentena kohtana on ’sisustaja’. Täma loogisesti linkittyy aika paljon edelliseen kohtaan. Rakastan sisustaa meidän kotia. Haluan että se on viihtyisä ja kodikas. Samalla haluan että se kertoo tarinaa meistä, meidän pienestä perheestämme. Koen onnistuneeni tässä. Yksi lapsuuden haaveammateistani olikin sisustusarkkitehti. Ehkä toteutan tämän haaveeni vielä joskus, ei sitä tiedä.


Myönnän olevani pieni materialisti. Rakastan kauniita esineitä ja saan niistä suurta iloa! Kuitenkin aina toitotan mantranomaisesti itselleni lausetta jota äitini usein käyttää. ”Maailma on täynnä kauniita ja ihania asioita, mutta niitä kaikkia ei tarvitse omistaa.” Se on täysin totta ja nykyään aikuisena saankin iloa ihan vain jotain kaunista katsomalla, heti ei tarvitse miettiä että se on pakko saada omaksi. 


Ikuinen haaveilija. Pelkästään tässä postauksessa on sana ’haave’ noussut esiin jo monesti. Rakastan haaveilua. Sanotaan että haaveet pitää hengissä. Sen allekirjoitan täysin. Haaveet on tavoitteita joita kohti mennä. Kuitenkin jotkut haaveet pysyvät haaveina, sekin on ihan ok. 

Tulee kuitenkin muistaa ja muistuttaa itseään välillä siitä, että se mitä sinulla on nyt, on sitä mistä olet aiemmin haaveillut. Muistetaan siis myös nauttia niistä jo toteen tulleista haaveista. 


Viimeisenä kohtana tämä rakas harrastus, jonka vuoksi voin käyttää itsestäni termiä ’bloggaaja’. 

Tässä yhdistyy kaksi lemppariasiaa. Kirjoittaminen ja valokuvaaminen. 

Kirjoitan blogia täysin ilman painetta, silloin kun siltä tuntuu ja kun on sellainen ”hyvä kynä”-hetki. Onhan se kiva fiilis kun huomaa että ihmiset lukevat postauksiani ja blogillani on oma  lukijakunta. Kiitos siitä teille! ❤️


Ps. Instagramista mut löytää kun kirjoittaa hakukenttään @idubergaslife. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti