Sain jokin aika sitten kotiimme ihanan uuden tai ennemminkin vanhan valaisimen. Siinä todella näkyy ikä, joka saakin näkyä. Tykkään siitä että kotimme sisustuksessa yhdistyy uusi ja vanha. Se luo kodikkuutta ja tekee kodista persoonallisen näköisen.
Mutta mistä sitten tämä ihana valaisin on kotoisin?
Sain yksi ilta isältäni viestin, missä oli kuva vanhasta valaisimesta. Kullanvärinen ja sopivasti ajan patinoima kaunistus. Viestissä isä kysyy että haluaisinko sen kotiimme. Innostuin ja vastattuani myöntävästi aloin jo suunnittelemaan sille paikkaa kotoamme.
Isäni on ostanut tämän valaisimen Bostonista, garage salesta vuonna 1996. Jo silloin lamppu on ollut vanha niin voi vain kuvitella mitä ja keitä kaikkia se on ”elinkaarensa” aikana valaissutkaan!
Isä laitatti valaisimeen uudet johdot niin että se toimii myös täälläpäin maailmaa.
Alunperin olin laittamassa sitä Teron ”musapisteeseen” missä pyöritämme vinyylilevyjämme, mutta siinä meillä on jo kiva ja hieman pienempi valaisin. Tulin siihen tulokseen että se pääsee parhaiten oikeuksiinsa makuuhuoneemme ikkunalaudalla. Kaveriksi valaisimelle laitoin kullanvärisen tarjottimen aarteineen.
Näköjään olen alkanut hurahtamaan kullansävyyn sisustuksessa! Villiä! En aiemmin ajatellut että se olisi yhtään mun juttu! Tällaisina pieninä yksityiskohtina se kuitenkin sopii meille, varsinkin makuuhuoneeseemme.
Mielestäni tämä valaisin on ihanan persoonallinen ja sopii kotiimme kuin nenä päähän. Rakastan myös sitä että tällä valaisimella on tarina.
Mitäs tykkäätte? Yhdistättekö te kodissanne uutta ja vanhaa?
Kiitos ihanasta valaisimesta pappa! ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti