perjantai 8. heinäkuuta 2016

Mustaakin mustempi sapatti



Maailman ensimmäinen Heavy Metal- yhtye, Black Sabbath (musta sapatti/musta pyhäpäivä) on yhtye mistä valehtelematta jokaikinen nykypäivän heavy metal- yhtye on ottanut vaikutteita. He ovat oman alansa pioneereja. Black Sabbath teki ensimmäisenä kaiken mitä heavy metallissa voi. He loivat sen raskauden, syvyyden, synkkyyden, pimeyden - mitä muut voivat vain yrittää kopioida.

Muistan tutustuneeni Black Sabbathiin varhaisteininä. Isäpuolellani oli kattava kokoelma loistavia rock-levyjä ja meillä kuunneltiin musiikkia paljon. Sen ansiosta tämä loistava heavy metal-yhtye on tullut minulle tutuksi. Muistan että Black Sabbathin musiikki oli itselleni sellaista että sitä joutui hetken sisäistämään ja pohtia. Se oli todella raskasta. Siinä oli jotain enemmän kuin muilla. En tiedä mitä, mutta jotain. Ja se jokin kolahti. 


Heidän kappaleensa joka kantaa samaa nimeä kuin yhtye itse, kiteyttää heavy metallin perusasioita. Se ahdistus, synkkyys, raskaus, pelko ja pimeys tunkeutuu jokaiseen soluusi ja tempaa mukaansa. Pääriffinä toimii niinsanottu paholaisen intervalli, tritonus-sointu. Yritäpä kuunnella tätä yksin pimeässä ja yritä pitää mielikuvituksesi aisoissa. Minä en ainakaan siinä onnistu! Kylmät väreet tulevat jo pelkästä ajatuksesta.

Yhtye halusi erottua massasta ja jatkaa mahdollisimman synkän, aavemaisen ja pelottavan musiikin parissa. Rakkauden kesän 1969 kukkavoima ei yltänyt Birminghamin sodan runtelemille kaduille joten Black Sabbath päätti laulaa siitä miltä heidän maailmansa näytti. 
Tämän kauhuleffan tunnelman mekin pääsimme aistimaan torstaina Kaisaniemessä kun tämä legendaarinen heavy metal-yhtye asteli lavalle. Heillä on käynnissä The End-maailmankiertue. Niinkuin nimestä voi päätellä on tämä heidän viimeinen maailmankiertueensa. Tämä on viimeinen kerta kun heidät voi täällä pohjolassa nähdä esiintyvän. Olin niin onnellinen että pääsin kokemaan tämän! Oli ilo myös että sain isäni mukaan kuuntelemaan yhtä hänen nuoruusajan suosikkiyhtyeistään. Musiikkia sukupolvelta toiselle! 
Toki he soittivat myös sen mitä suomalaiset pyytävät aina jokaista yhtyettä soittamaan. Paranoid! Aito oikea Paranoid! Tämän jälkeen minulla ei ole ikinä enää tarvetta huutaa kenellekään: "Soita Paranoid!" 

En tiedä kauan aion joskus viettää aikaani kiikkustuolissa, mutta paljon minulla on siellä muisteltavaa. Nämä kokemukset on sellaisia mitä ei voi korvata millään muulla. Rakastan musiikkia! 





Nyt on aika kiittää, kumartaa ja toivottaa näille herroille rokkaavia eläkepäiviä! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti