Kevättä rinnassa

Kyllä huomaa että aurinko tuo taas ihan uutta virtaa aivan kaikkeen! Niin työhön kuin vapaa-aikaankin. Sängystä nouseminen eikä töihin käppäileminen ole enää tervanjuontia, työpäivät menevät hujauksessa ohi ja vapaa-päivinä on puhtia vaikka mihin. Se on kumma miten suuri vaikutus valoisuudella on!

Nyt myös jännätään lätkää ihan toden teolla!  Seurataan otteluita intensiivisesti,  huudetaan kurkku suorana ja puetaan punaista päälle! Tutkitaan tilastoja ja kokoonpanoja. Niin jännää! Rakkaat kollegani joutuivat tähän ryöpytykseen myös mukaan kun joutuivat vaihtelemaan kanssani työvuoroja niin etten missaisi matseista hetkeäkään. Suuri kiitos heille joustavuudesta ja ennenkaikkea ymmärryksestä. 

Jääkiekkohuuman lomassa olemme myös laittaneet paljon kotia kevätkuntoon. Löysimme vihdoin pari kivaa taulua seiniä koristamaan. (Ei siinä mennytkään kun melkein vuosi).

Julisteet bongasimme desenio.fi -sivustoilta. Siellä valikoima oli jäätävän laaja joten valitsemisessa meni hetki (niin paljon hyviä vaihtoehtoja). Aion ehdottomasti tilata vielä lisää erilaisia mustavalko-kuvia Deseniolta. Kuvat oli printattu laadukkaalle paperille ja itse printti näyttää myös erinomaiselta. 

Valitsimme olohuoneeseen näyttävän maailmankartan. Se on yksinkertainen ja kaunis. Heti tuli kotoisampi fiilis olohuoneeseen taulun myötä. 

Eteiseen valitsimme kotikaupunkimme karttakuvan. Heti kun taulu oli ripustettu etsimme kotikatumme kartalta. Se löytyikin nopeasti. Helsinki, we love You!

Taulujen lisäksi "pakkosaada"-listalla oli myös uusi valaisin ruokailuryhmämme yläpuolelle. Vanha valaisin oli kaunis, mutta kuitenkin jollain tavalla makuuni liian tylsä. Iso tila vaati jotain säväyttävää. Pitkien etsintöjen ja pohdintojen jälkeen päädyin suomalaiseen design-klassikkoon; Yki Nummen Lokki-valaisimeen. Se on mielestäni niin kaunis ja voi miten kaunis valo siinä onkaan! 

Mieheni oli aluksi hieman skeptinen muovisen valaisimen hankinnasta, eikä täysin ymmärtänyt visiotani siitä kuinka hyvin se sopisi meidän kotiimme. Hän asensi valaisimen paikalleen ja sanoi heti olleensa väärässä. Hänen mielestään valaisin sopi ruokailuryhmämme yläpuolelle kuin nenä päähän. Jes! Olen niin tyytyväinen tähän hankintaan. 

Seuraavana haavelistalla on Iittalan Lantern-valaisin, mutta sitä aion odotella vielä hetken. Nyt pidetään kukkaronnyörit kesään saakka vähän tiukemmalla niin saa sitten reissussa shoppailla hyvällä omallatunnolla. 

Keväällä on myös monia synttäreitä, juhlia ja muita tapahtumia, joten ennen kuin huomaammekaan kesä on jo täällä! Tälläkin viikolla on vielä tiedossa Heavyklassikot- konsertti, pari IFK:n matsia ja Tanssinpäivän gaala. 

Kivaa tekemistä siis riittää! Perfect! 

Keväinen talviloma

Tämän vuoden talviloma vietettiin hyvinkin keväsissä merkeissä. Olimme odottaneet lomaa koko alkuvuoden. Oli ihanaa lomailla kevätauringon valaisemassa Helsingissä. Niin kaunista ja energisoivaa! Varsinaisia lomasuunnitelmia meillä ei ollut. Päätimme että teemme jotain jos haluamme ja emme tee mitään jos emme halua. Mentiin koko loma ihan fiilispohjalta. 

Kävimme keskellä yötä metsälenkeillä ja ihanilla ajeluilla kuunnellen rakkauslauluja autossa. Ihanan siirappista ja niin täydellistä!

Oli ihanaa hukuttautua pitkiin keskusteluihin viinilasillisten ääressä ja unohtaa ajankulu. Pitkästä aikaa ei oikeasti ollut kiire minnekään. Ei ollut aikatauluja. Paitsi tietysti matsipäivinä. Silloin hallilla tai töllön ääressä piti olla kun kiekko putoaa jäähän, mutta se on meille sitä meidän laatuaikaa. 

Aamuisin nukuimme myöhään ja noustuamme kävimme koirien kanssa pitkillä lenkeillä ja nautimme joutenolosta. Voi kuinka meidän koirapojatkin rakastavat kevättä! Ihania uusia tuoksuja ja hajuja. Niidenkin mielestä on mukavaa pysähtyä aurinkoiseen paikkaan hetkeksi nauttimaan. 

Lomalla toki myös söimme hyvin, näimme ystäviä ja nautimme. Kolmet ihanat juhlatkin osui lomaviikolle. Voi sitä naurun ja ilon määrää! Oli ihanaa nähdä läheisiä yhden viikon aikana niin paljon. 

Lomalla on aina siivottava. Rakastan sitä. Outoa. Varsinkin oikein "raivaussiivoaminen" on ihan parasta. Saa kaikessa rauhassa "räjäyttää" yhden siivottavan alueen kerrallaan ja pistää hihat heilumaan. Lomalla sain siivottua perusteellisesti komeroita, kaappeja ja vaatehuoneen. Se on kumma miten niihin kaappeihin aina kertyy turhaa tavaraa. Miten se on mahdollista? 

Järjestys ja puhtaus tuo kyllä ihanan rauhan tunteen. On ihanaa elää kodissa jossa joka paikka ei pursua ja ole täyteen ängetty. 

Niinkuin aina, loma tuli enemmän kuin tarpeeseen. On ihanaa pysähtyä hetkeksi ja ottaa ihan iisisti. Tehdä vain niitä asioita mistä nauttii. 

Sen verran tehokkaasti on nyt akkuja ladattu ja kaappeja siivottu että ei ole hajuakaan mihin olen siivonnut työavaimeni! Eikun etsimään koska huomenna pitäisi olla jo takaisin sorvin ääressä. Iiiiik! Wish me luck!

Lucky - hra Onnekas tänään suunnilleen 4-vuotta!

Kaksi vuotta on tullut kuluneeksi siitä kun näin Luckyn ensimmäistä kertaa. Meille molemmille kaikki toisessa oli uutta. Luckylle toki ihan kaikki oli uutta; koti, ihmiset, kieli, ruoka, ympäristö...

Moni minua pelotteli rescue-koiran ottamisen riskeistä. "Niillä on niitä tauteja!", "Ne on käytöshäiriöisiä!", "Pelkkää bisnestä eikä oikeaa hyväntekeväisyyttä moinen rescue-toiminta!", "Mieti nyt vielä!", "Kyllä rotukoira on ainoa oikea koira, älä nyt sellaista piskiä ota!". Silloin jo olin vakuuttunut että kaikki menee hyvin ja nyt voin todeta että olin oikeassa. En antanut moisen kapeakatseisen ajattelun myrkyttää mieltäni. Koira on elävä tunteva olento syntyy se missä ja minkä rotuisena tahansa. 

Niinkuin meillä ihmisilläkin on koirilla menneisyys, historia ja mahdolliset traumat. Jokainen meistä kantaa omaa taakkaansa. Rescue-koiran kohdalla tämä tarkoittaa sitä että se kaipaa ehkä hieman enemmän ymmärrystä kuin hyvistä oloista tulleet koirakaverit. Hieman enemmän aikaa tottuakseen siihen että elämä ei olekaan pelottavaa. 

Tauteja rescue-koirilla on varmasti siinä missä muillakin koirilla, rajan ylittävällä ehkä jopa vähemmän koska tarkat säännökset vaativat eläinlääkärin todistukset koiran terveydestä. 

Käytöshäiriöitä varmasti löytyy joistain yksilöistä. Se tietää lisätyötä uudelle omistajalle. Jokainen joka on ottamassa rescue-koiraa on varmasti valmistautunut käytöshäiriöiden mahdollisuuteen. 

Minua oikein suututti näiden ihmisten kommentit! Miten he kehtaavat puhua uudesta perheenjäsenestäni noin! 

Luottaisitko sinä ihmisiin heti uudelleen, jos joku olisi hakannut sinut henkihieveriin, kerta toisensa jälkeen? Tai kiduttanut sinua repimällä sinua tukasta ja korvasta, potkinut sinua, antanut sinun nähdä nälkää ja mikä pahinta, hylännyt sinut koska et täyttänytkään tehtävääsi?

Tai jos käännetään tämä ihan vain päinvastoin. Sinua kohti juoksee iso koira muristen ja haukkuen. Se puree sinua ja raatelee sinut. Luotatko heti sen jälkeen taas koiriin ja menet heti silittelemään tuntemattomia koiria? 

Uskotko että moisista tapahtumista voisi tulla sinulle traumoja jotka joku voisi tulkita käytöshäiriöiksi? Antaisitko enää ikinä anteeksi koirille? Alkaisitko luottaa niihin? Et varmaan, mutta tiedätkö mitä? Useimmat koirat (traumoistaan huolimatta) antaa ihmisille lukemattomia mahdollisuuksia ansaita luottamuksensa takaisin.

Onneksi kaikki läheiseni tukivat minua kovasti rescue-koiran hankinnassa, etsivät kanssani sopivaa yksilöä ja auttoivat minua pistämään muiden negatiiviset kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Minä tiesin Luckyn taustasta jonkun verran. Tiesin että se voi olla arka ja pelätä mm. miehiä ja mahdollisesti jännittää myös lapsia. Tiesin että se on laumassa mielummin omissa oloissaan kun leikkimässä muiden kanssa. 

Nämä kaikki pitivät paikkansa, aluksi. Pikkuhiljaa pääsimme kaikista näistä traumoista yli. Nykyään Lucky on hyvin iloinen, liikkuvainen ja kaikkia rakastava ja kaikkiin luottava. Leluilla leikkiminen ei ole vieläkään Luckyn lempipuuhaa, mutta se ei haittaa. Parhaat leikit saa aikaiseksi isoveli Basson kanssa. 

Tänään meillä on juhlapäivä, Luckyn syntymäpäivä! Tasan kaksi vuotta sitten pikkuherra lensi Suomeen. Päätin jo silloin että se päivä on Luckyn syntymäpäivä, virallinen syntymäpäivä kun ei ollut tiedossa. Saapumispäivänä vietettiin Luckyn 2-vuotis päivää. Tänään pikkuherra saavuttaa hienon neljän vuoden iän! 

 Juhlimme koko perheen voimin ja sankari veljineen saa maksalaatikkonakkikakkua! Se katoaa lautaselta aina ennätysvauhtia. Taitaa olla hyvää!

Nyt lähden laulamaan ja antamaan lahjan sankarille! 

Mittari näyttää 29

Joka vuosi pari viikkoa ennen syntymäpäivääni minulle tulee sellainen hauska "synttärifiilis". Ei paniikki eikä ikäkriisi vaan jotain ihan muuta. Vähän niinkuin odottaisi joulua malttamattomana. Eilen kuitenkin huomasin että tänä vuonna sitä fiilistä ei ole tullut. Ehkä se johtui siitä että olin päättänyt etten jaksa juhlia näitä synttäreitä mitenkään sen ihmeemmin. Tai siksi että ajattelin että 29 ei ole juhlimisen arvoinen luku.

Kuitenkin, se ihana tunne tuli minulle tänään aamulla kun heräsin. Olimme sopineet että menemme Eiran Sandroon brunssille upeassa seurassa. En ollut ennen käynyt Sandrossa, en edes Kalliossa vaikka asummekin ihan sen lähellä. Sandrossa oli mukava ja tiivis tunnelma. Musiikki raikasi ja ihmiset nauttivat. Ruoka oli erinomaista, seura sitäkin parempaa. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään ja saa vaihtaa kuulumisia ja kikatella ihan rauhassa. Ruoka oli kasvispainotteista, joka kävi seurueellemme enemmän kuin hyvin. Näistä ruoista sai kyllä inspiraatiota omiinkin kokkauksiin.    

Mahat täynnä ja mieli iloisena lähdimme mieheni kanssa Sandrosta kotiinpäin. Ajelimme monen mutkan kautta kotiin, ihan tarkoituksella. On ihanaa katsella kaunista Helsinkiä, löytää uusia paikkoja ja pohdiskella millaista olisi asua missäkin.  Vaikka kiertelimme Helsingin ytimessä ihanissa tunnelmallisissa kortteleissa tulimme siihen tulokseen että Kallio on niin meidän paikka, rakastamme asua täällä. Tässä kaupunginosassa on sitä jotain. 

Loppupäivän menimme samalla rennolla kaavalla; elokuvia, päiväunia ja lenkkeilyä. Illansuussa sain vielä ihania yllätysvieraita! Aivan täydellistä!

Tänään mittari näyttää uutta kiinnostavaa lukua, 29! Aika kiva ikä, oletan. Viimeinen vuosi kun ikä alkaa 2:lla. Twenty-something girl, vielä vuoden ajan! Ensi vuonna sitten juhlitaan ja lujaa. Ehkä tämä ikä on jo osa sitä ettei synttäreitä odota enää niin kovalla innolla. Enemmän innostun läheisten tapaamisesta, kukista ja hyvästä ruoasta. Jokaisen päivän paras lahja on yhdessäolo ja onnellisuus.

Loppuun haluan vielä kirjoittaa tekstin jonka äitini oli kirjottanut syntymäpäiväkorttiini lainaten Goethea.

"Katso tätä päivää, sillä se on elämä. Sen lyhyessä hetkessä on koko totuus. 

Siinä on koko olemassaolon todellisuus, kasvun riemu, toiminnan loisto, kauneuden kirkkaus.

Eilinen on vain unta, huominen on vain näky. 

Mutta jos elät tämän hetken hyvin, on eilinen uni onnesta, jokainen huominen toivenäky.

Katso siis tarkkaan tätä päivää, aloita jokainen aamu uusi elämä!"

Pysähdy hetkeksi hyvä ihminen!

En voi liikaa painottaa elämästä nauttimisen tärkeyttä. Joskus tämä tuntuu olevan meille kaikille hankalaa muistaa. Varsinkin näin synkkänä talviaikana. 

Syksyn alkaessa kaikki vielä kertovat nauttivansa siitä kun illat hämärtää ja on jo vähän viileää. Mukamas innolla odotetaan talvea. Kotona sytytellään kynttilöitä ja kaupoista ostetaan muhkeita neuleita ja huiveja joihin sitten kääriydytään. Mielikuvissa näemme itsemme viltin alla sohvalla iso kuppi käsissämme lukemassa kirjoja koko pimeän ajanjakson. 

Kesä on selkeästi pyyhkinyt edellisen kaamosajan pois mielestämme. 

Kesä on onnistunut auttamaan meitä unohtamaan liukkaat kelit, kaatuilemiset, loskan ja synkkyyden. Lokakuun tullessa muistamme talven kauniin valkoisena, kuvittelemme itsemme hiihtämässä, luistelemassa ja leikkimässä lumisotaa. Kaukana on muisto siitä pimeydestä ja väsymyksestä, harmaudesta ja kylmyydestä. Siitä ettei tiedä miten pukeutuisi.

Itse kuulun vahvasti syksyn rakastajiin, mutta talvesta en välitä - en enää. Ennen valehtelin itselleni ja muille nauttivani talvesta ja pimeästä... Uskon sen kuitenkin olleen yksi minun selviytymiskeinoista. Sen avulla selvisin aina talven yli.

Nykyään en enää huijaa itseäni, ehkä kuitenkin pitäisi - tämä talvi on nimittäin tuntunut loputtomalta. 

Pimeys on tuntunut ahdistavalta ja kelien vaihtelut on ärsyttänyt toden teolla.

Voi kun voisi tänään mennä nukkumaan ja herätä vasta kun on valoisaa ja lämmintä. 

Pysähdyinkin tänään miettimään että miten saan itseni jaksamaan, mikä rentouttaa, mikä voimauttaa.

Pysähtyminen itsessään on se tärkein asia. Pysähdy hetkeksi arjen keskellä. Pysähdy päivittäisellä kauppareissulla kuuntelemaan veden lorinaa ja lintujen laulua. Pysähdy hetkeksi työmatkalla ja hengitä syvään ja laske kymmeneen. Pysähdy ja kaadu lumihankeen tekemään lumienkeli. Pysähdy tuijottelemaan puolisoasi. 

On tärkeää ottaa aikaa itselleen ja arvostaa pimeyden ja kylmyyden hyviä puolia.

Onhan se ihanaa kun on kunnon lumikeli ja ulkona on raikasta ja kaunista! Voi kirmata luistelemaan tai vaikka laduille hiihtämään.  Talviurheilulajit ei ole minulle intohimo, paitsi jääkiekko - ja sekin ihan katselijan ja kannattajan roolissa. 

Pysähtymisen lisäksi minua auttaa jaksamaan perheeni ja lähipiirini. On ihanaa sopia tällit perheenjäsenten kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Ulkona tuulla tuivertaa, mutta kaikki se unohtuu kun saa olla ihanassa seurassa.

Yhdessäolo on ehdoton voimavara minä tahansa vuodenaikana, mutta talvella on niin täydellistä ja tunnelmallista kölliä saman peiton alla ja painaa jääkylmät varpaansa miehensä lämpimiä reisiä vasten. Tai no, ainakin minun mielestä se on kivaa.

Ystävien kanssa kun kikattelee silloin tällöin puhelimessa tai ihan livenä, tuntuu kuin syntyisi uudestaan! Täynnä virtaa ja tarmoa!  

Rakastan kutsua ystäviämme meille kylään. On ihanaa nauttia ja istua iltaa yhdessä. Minä ja mieheni olemme molemmat huonoja kyläilijöitä, mutta kutsumme mielellämme isommankin köörin meille viettämään aikaa. 

Kotona ladataan akut! 

Kotona rakastan järjestystä ja siisteyttä. Tämäkin on sellainen asia joka minussa on muuttunut. Ennen olen ollut pienoinen sottapytty. En nyt ihan pellossa elänyt, mutten ahdistunut epäjärjestyksestä. Nykyään siivoilen lähes päivittäin. Jopa nautin siitä. Talvella kotona tulee vietettyä enemmän aikaa kuin kesällä joten silloin siisteyden merkitys korostuu. Vapaapäivän agenda on usein selkeä - siivoa koti!

On ihanaa sytytellä kynttilöitä (vuodenajasta riippumatta), kuunnella musiikkia, heilutella moppia ja jynssätä kaakeleiden saumoja. Siivouksen jälkeen on ihanaa istahtaa alas ja rentoutua. Kotona tuoksuu puhtaalle ja pinnat kiiltävät. 

Vaikka osaankin useimmiten ottaa suht rennosti niin on yksi asia missä voisin vähän hellittää. Kellon tuijottaminen - varsinkin näin talvella. 

Rakastan kelloja ja niitä onkin pitkin poikin kodissamme. Kellon tuijottamisessa on etunsa, olen poikkeuksetta aina ajoissa missä vain (en kestä myöhästymistä ollenkaan!). Mutta haittapuoliakin siinä on. Vapaapäivinä nukun aina suht myöhään, mutta ahdistun jos nukun "liian myöhään". Heti herätessäni katson kelloa ja annan itselleni tuomion; "kello on aivan liikaa!". Tuntuu kuin päivä menisi hukkaan. Talvella tämä korostuu koska valoisa aika päivästä on niin lyhyt. Sinänsä tämä on hyvä piirre itsessäni, mutta täysin turha stressin aihe. Olenkin nyt luvannut itselleni ottaa tämän asian kanssa vähän iisimmin. Vapaapäivinä onkin tarkoitus levätä ja ottaa rauhassa. Jatkossa aion herätä vapaapäivinä kun olen levännyt tarpeeksi, enkä silloin kun kello kertoo olevan aika herätä. 

Toki joinakin vapaapäivinä on menoa heti aamusta, mutta jos ei ole sovittua ohjelmaa niin annan itselleni luvan nukkua pitkään. Ennemmin päivä menee ohi ja pilalle jos heti aamusta rankaisee itseään siitä että on nukkunut "liian pitkään". 

Minun tämän päivän pysähtymisen lopputulos on se että sanon itselleni päivittäin: "Älä stressaannu turhista, ota iisisti!" 

Kokoajan ei voi olla kiire ja hoppu, jossain vaiheessa se pitää tajuta.

Vaikka välillä tämä pimeys tuntuu ottavan yliotteen niin muista että aina tästä kaamosajasta selvitään. Muistetaan että joka päivä mennään kohti lämpöä ja valoa, sen avulla jaksamme.

Tsemppiä kaikille kevään odotukseen!