No enpäs ole kirjoittanut tänne pitkään pitkään aikaan! Tää vauva-arki on kieltämättä aika hektistä, päivät hujahtaa ohi ihan hetkessä ja tuntuu että sitä käy vähän ylikierroksilla. Joten niinä hetkinä kun olisi aika kirjoittaa, niin pää ei aina toimi. Eipä se välttämättä toimi nyttenkään, mutta kerron nyt vähän että mitä meille kuuluu.
No ensinnäkin olen niin fiiliksissä tosta keväästä! Valoa ja niin kaunista kun luonto antaa parastaan! Ainoa miinus oli noi aivan törkeät siitepölyt! Argh! Onneksi lääkkeet alkaa tehoamaan. Mikä siinäkin on et niitä muistaa alkaa ottamaan vasta sitten kun oireet on jo pahimmillaan?
Samaan kategoriaan kuuluu koirien punkkikarkoitteet. Miten ne muistaa vasta sitten kun eka ällötys on jo napannut toiseen kiinni? Tänä vuonna en aio odotuttaa siihen asti, vaan hankin punkkipannan heti huomenna! Nyt kun kerrankin asian taas muistin.
Keväisin on ihan eri fiilis herätä vaikka 4.30 päivään kun on jo valoisaa. Ennen Fridaa en olisi ikinä sanonut noin, jos puhe olisi ollut noin aikaisesta heräämisestä, kevät tai ei. Valoisaa tai ei. Näin tämä vanhemmuuus vaan muuttaa ihmistä ja rytmejä.
Valoisan kevään kunniaksi Frida oli ensimmäistä kertaa flunssassa. Pieni potilas viihtyi sylissä tavallista enemmän, yöt oli hieman rikkonaisia, mutta muuten leikeistä tai Fridan puuhista ei kyllä kipeyttä huomannut. Niin reipas pieni nujersi flunssan nopeasti.
Sen verran yllätyksenä tuli lämpimät kelit, että huomasin että meillä ei oikein ollut Fridalle mitään kesävaatteita! Vaikka tuntuu että vaatteita on mielinmäärin, niin ne ihan viralliset kesävaatteet tais jäädä siihen että kaapista löytyi yhdet shortsit, pari lyhythihaista bodya ja muutama kesäinen mekko. Tässä suhteessa onnekasta että kelit otti vähän takapakkia, niin saa rauhassa korjattua kesävaatetilanteen.Yritän nyt kuitenkin tehdä maltilla hankintoja ja ostaa kesän myötä sitten tarpeen tullen, koska ei se kesä ikuisuuksia kestä.
Tuntuu hyvältä myös että maailma alkaa pieni pala kerrallaan normalisoitumaan ja usko kasvaa siihen että tämä korona pirulainen olisi pian nujerrettu! Odotan niin että päästään yhdessä perheen kanssa reissaamaan, keikoille, leffaan, Frida pääsisi muskariin ja muihin harrastuksiin ym. Ylipäätään odotan sitä normaalia elämää ja kanssakäymistä, ilman pelkoa, jännitystä ja MASKEJA!
Nyt Helsingissä rokotetaan jo 40-vuotiaita, niin pian on jo meidän kolmekymppisten vuoro! Jippii!
Frida kasvaa ihan älytöntä vauhtia, enkä voi kuvitella et hän on just kohta kahdeksan kuukautta! Frida jo konttailee, nousee seisomaan tukea vasten ja tekee hampaita kovasti. Hampaiden tulo on ollut neidille rankkaa ja kivuliasta, mutta hienosti on jo viisi hammasta ulkona!
Frida on ihan mieletön persoona! Kova tyttö höpöttelemään ja naureskelemaan. Vielä ei ihan samaa kieltä puhuta, mutta ymmärretään kyllä toinen toisiamme siitä huolimatta.
Mun äitiysloma loppuu pian, mutta aion olla kotona Fridan kanssa vuoden loppuun. Se tuntuu hyvältä ja oikealta. Tää on kuitenkin niin ainutlaatuista aikaa, haluan nauttia siitä mahdollisimman pitkään. Varmasti tämä vuosi menee aivan liian nopeasti ja siksi jännitän jo nyt vähän vuodenvaihteen fiiliksiä. Fridan tarhaan menoa ja omaa töihin paluuta. Totutteluun menee varmasti aikaa, mutta kaikki menee varmasti oikein hyvin.
Tällainen pieni tilannekatsaus meidän arkeen. Ei mitään kummempia, mutta juuri sitä parasta.
Ps. Näiden kuvien myötä hiffasin et kuinka pitkä mun tukka nykyään onkin! Ei sitä jotenkin peilistä katsomalla tajua. Pitäis ehkä nippasta tosta parikymmentä senttiä veks. Mitä mieltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti