Niin paljon kun rakastankin Kallion kaupunginosaa, enkä mielelläni ikinä täältä muuttaisi pois, niin kyllä täällä välillä joutuu puremaan hammasta kun kommunikoi joidenkin muiden paikallisten kanssa. Toisena hetkenä voitkin huomata kuinka ihania ihmisiä tässä kaupunginosassa asuukaan. Listasin tähän postaukseen muutaman mieleenpainuvan kohtaamisen rakkaiden kalliolaisten kanssa. Täytyy toki muistaa että vastaavia tapauksia tapahtuu muuallakin, mutta Kalliossa ne vähän niinkuin kuuluu asiaan... Jos et ole samaa mieltä, sua kehotetaan muiden kalliolaisten toimesta muuttamaan maalle.
Kerran kassajonossa oli minua ennen mies joka yritti haalia kokoon kolikoista riittävää summa ostoksiaan varten. Häneltä puuttui vajaa pari euroa, joten ajattelin olla reilu ja sanoin kassalle että voin maksaa puuttuvan osan herran ostoksista. Kiitoksen ja hymyn sijaan miehen vastaus oli: ”voitsä ostaa mulle viel röökiä?"
Kiitollisuus oli aika kaukana tästä hetkestä. No, ette varmaan ylläty, mutta en ostanut herralle tupakkaa. Hän pakkasi ostoksensa ja lähti. Myyjä kyllä kiitti minua.
Rööki on kovaa valuuttaa täällä kulmilla, eikä ihme kun miettii kuinka kallista tupakka nykyään on. Pummimiselta ei välty kukaan. Hauskinta toki on se kun vastaat että ei ole tupakkaa mitä antaa, voi vastaus olla: ”Haista sinä h**ra v**tu, mä hakkaan sut!” Piristävää eikö? Kerran jos toisenkin olen laittanut vipinää kinttuihin ja toivonut ettei uhkaus käy toteen.
Aina välillä kun viikonloppu-iltaisin lähtee kävelylle, tuntuu kuin olisin seuraamassa Walking Dead-sarjan kuvauksia. On sen näköistä kulkijaa, tahmeaa askelta, narisevaa örinää ja verta naamassa tai vaatteissa, varsinkin tuolla baarien tuntumassa. Tämäkin toki on tuttua myös muualla, ei vain täällä Kalliossa.
Kerran iltalenkillä viereeni käveli mies ja alkoi kyselemään että mihin olen menossa. Kerroin että suuntaan kotiin päin. Hän sitten jatkoi kyselyjään ja kysyi että voiko hän tulla kanssani kotiin. Kuittasin että hän voisi kysyä aviomieheni mielipidettä asiaan, että hän käveleekin juuri sopivasti tuossa meidän takanamme. Harvoin näkee että joku luikkii paikalta pois niin vikkelästi. Sanaakaan sanomatta.
Muuan keskiviikkona olin tulossa töistä kotiin ja spåramatkalla kuuntelin musiikkia. Kappaleena oli herkkä ja tunnelmallinen Dire Straits-yhtyeen Brothers in Arms ja olin täysin uppoutunut kappaleeseen kun joku kanssamatkustaja toi päänsä korvani viereen ja röyhtäisi pitkän ja haisevan röyhtäyksen. Nami. Sen jälkeen hän huutaa kuskille että ”voitsä avaa ovet, tulee oksennus just”. Vastamelukuulokkeiden hankintapäätös tapahtui tällä reissulla.
Toisena päivänä hyppäsin spårasta ulos ja ilmassa leijui tuhti kakan haju. Ensi olettamukseni oli että joku putki on taas jälleen posahtanut Hämeentien rempan ansiosta, mutta olin väärässä. Siinä suoraan pysäkin edessä oli nainen hädillään, sillä itsellään. No, hätä ei lue lakia.
Ei ole tavatonta että lähellä sijaitsevan Pelastusarmeijan asuntolasta heitetään ikkunasta roskapussit kadulle. Lokit tietysti pitävät huolta siitä että roskapussit revitään auki ja noukitaan ympäriinsä. Ehkä ”paras” oli se kun kadulle oli heitetty vessanroskis. Veriset kuukautissiteet pitkin katuja ei ollut kovin kaunis näky. Kyllä, luit oikein. Näköjään kaikilla ei ole hirveästi kiinnostusta saatika arvostusta muita kohtaan.
Onneksi täällä on paljon myös niin ihania ihmisiä! Niin naapureina kuin muutenkin.
Olemme tutustuneet moniin ihmisiin koiriemme myötä. Aamulenkin reitin varrella on Pelastusarmeijan leipäjono, jonka työntekijät odottavat että pysähdymme sinne aamurapsutuksille. Työntekijät kertovat usein kuinka heidän jokaisen päivän kohokohta on se kun tulemme heitä moikkaamaan. Niin se on myös meille.
Myös muista koiranomistajista on tullut ihan kavereita. Vaihdetaan kuulumiset ja osa lenkeistä taittuu samaa matkaa.
Kalliossa voit olla myös varma siitä että informaatio kulkee, jos on jotain mistä kaikkien pitäisi tietää. Facebookin Kallio -ryhmä on tästä loistava esimerkki, mutta kadullakin ohikulkija saattaa kertoa että läheiseen puistoon ei ehkä just nyt kannata mennä kun sen on vallannut ah, niin ihanat kanadanhanhet. Varma voit myös olla että jos kulkureitillä on paljon vaikka lasinsiruja niin joku sinua niistä jo varoittaa etukäteen. Eikä mene kauaa niin joku meistä kalliolaisista on ne sirut kerännyt pois. Täällä harvemmin jäädään vain patsastelemaan että ”voi juku, nyt kyllä joku voi saada pipin jalkaansa jos JOKU ei siivoa noita pois.” Itse ainakin siivoan sirpaleet maasta jos niistä kulkureitilläni näen.
Kallio Facebook-ryhmän lisäksi on tietysti alueen oma Kallio kierrättää- ryhmä, jossa on melkein 54 000 jäsentä! Kauppa käy sujuvasti ja nopeasti. Kierrätys kunniaan!
Meillä on myös supermukavia naapureita! Täällä tervehditään ja vaihdetaan kuulumiset. Heti muuttopäivänä tutustuimme silloiseen seinänaapuriin, joka halusi kysyä että eihän meitä haittaa hänen saksofonin soitanta. Ihana vanha herra! Lisäksi taitava muusikko.
Alakerrassa asuu aivan mahtava mies, joka aina häneen törmätessään toivottaa meidät tervetulleeksi kotiin ja kertoo kuinka hänellä ei ikinä eläessään ole ollut niin mukavia naapureita kuin minä ja Tero. Tämän saman voisin sanoa hänelle. Hän on joka päivä niin iloinen ja hymyilevä, se tarttuu!
Naapurit saattaa myös käydä ovella kysymässä onko lainata vaikka sokeria ja parin päivän päästä kiitokseksi tuoda suklaalevyn. Ei mulla kyllä muualla asuessani ole osunut tällaisia naapureita kohdalle.
Lisäksi meidän lähikaupan myyjä on maailman mahtavin tyyppi. Hän saa minut hyvälle tuulelle joka päivä. Tuntuu kuin hän olisi aina töissä, mutta hän ei ikinä näytä siltä että hän olisi väsynyt tai huonolla tuulella. Pienen pieni, valikoimaltaan hieman kökkö Alepa pitää minua asiakkaanaan tämän myyjän ansiosta.
Kallion lukemattomilla terasseilla istuu keväästä myöhään syksyyn paljon ihmisiä joista monet ovat kovin eläinrakkaita ja haluavat moikata ohikulkevia koiria. Siten me usein jäämme suustamme kiinni täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Onneksi koiramme ovat aina olleet niin ihanan sosiaalisia ja ennakkoluulottomia että terasseilla moikkailu sujuu helposti. Kallion kundeja. ❤️
Saa nähdä kauan me vielä asumme täällä kulmilla, nyt kun perheemme on kasvanut. Jossain vaiheessa tarvitsemme kuitenkin lisää neliöitä ja täältä päin on todella vaikea löytää kovin paljon isompia asuntoja. Pidämme yhä kuitenkin kiinni siitä haaveesta että sellainen asunto löytyisi, viihdymme täällä kulmilla enemmän kuin hyvin.
Vaikka tänne mahtuu jos jonkinlaista kulkijaa, korvaan röyhtäisijää ja pysäkille kakkaajaa, niin prosentit menee kuitenkin selkeästi ’hyvisten’ puolelle. Tämä kaupunginosa on aina täynnä elämää, väriä ja ääntä! Rakastan sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti