Tiedättekö tunteen kun jonkin esineen ansiosta voit päästä ajassa vuosikymmeniä taaksepäin? Muistaa jonkin hetken. Tuntea sormenpäissäsi tismalleen miltä jokin esine tuntui. Miltä se kuulosti ja tuoksui?
Minulle käy niin aika usein. Olen aina pitänyt kauniista asioista ja vaikken viihdykään tavarapaljoudessa, niin ei minusta minimalistiakaan saisi!
Jokin aika sitten jokin pieni kolina-ääni vei minut mennessään jonnekin 90-luvun alkuun. Isovanhempieni olohuoneen viidakon eläinten kuvilla kirjaillulle silkkimatolle, missä mummolassa käydessämme leikimme leikkejämme. Yksi lempileluistani mummolassa ei virallisesti ollut lelu, vaan kirjahyllyssä asusteleva koriste, siilifiguuri. Ihan oikeasti se oli tuhkakuppi, vaikka kyseistä yksilöä ei ikinä siihen tarkoitukseen oltukaan käytetty. Mummi antoi meidän leikkiä sillä. Muistan kuinka kuudesta osasta koostuva siili sai leikeissämme aina poikasia ja hoiti niitä. Muistan hyvin miltä tuo metallinen siili tuoksui, tai lähinnä miltä sormeni tuoksuivat leikkien jälkeen kun metallin haju oli niihin tarttunut.
Muistan miltä mummolan matto tuntui jalkojen alla ja kuinka hyvin siinä olevat reunakuviot toimivat siilin kulkureitteinä. Niin lämmin, aito ja rakas muisto.
Tämän aikamatkan jälkeen mietin mistä saisin kotiimme samanlaisen siilin. Minulle tuli vahva tunne että sellainen kuuluisi asua kotonamme. Kysyin äidiltäni että muistaisiko hän mistä siili oli hankittu tai olisiko se jossain vielä tallessa. Hän muisti siilin myös oikein hyvin, muttei tiennyt mihin se oli joutunut. Äiti muisteli että vaarimme olisi ostanut sen työmatkaltaan Saksasta. Jatkoin etsintöjä Googlesta. Kyllähän jostain sellainen pitää löytyä! Pitkän selailun jälkeen oikeanlainen siili osui kohdalle. Löysin suunnittelijan nimen ja löysin myytäviä kappaleita Amazonista ja Etsystä. Myynnissä olleet kappaleet oli aika kovissa hinnoissa kun laski toimituskulut myyntihinnan päälle. Laitoin tori.fi:hin hakuvahdin päälle ja eikä aikaakaan kun sieltä tuli ilmoitus että joku myy ihan samanlaista siiliä Heinolassa! Hintakaan ei päätä huimannut. Oitis laitoin myyjälle viestiä ja ostin sen. Meinasin haljeta materiaalionnellisuudesta kun hain sen postista. Olin jo päättänyt että siili pääsee kunniapaikalle TV-tasolle, mistä näen sen helposti.
Mistä sen tietää jos jonakin päivänä meidän lapsenlapset leikkivät sillä ja luovat itselleen samankaltaisia muistoja.
Joku voisi nyt sanoa että en tarvitse tavaraa palatakseni muistoissani taaksepäin. Se on totta, mutta väitän että tähän muistoon palaan nyt useammin kun tuo ihana siilifiguuri muistuttaa minua siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti