tiistai 1. syyskuuta 2020

Laskettuun aikaan enää kolme viikkoa!


Minä vuonna -87


Ajatella että mun laskettuun aikaan on alle kuukausi! Tarkemmin sanottuna päivälleen kolme viikkoa. Tää alkaa todella tuntumaan todelta kokoajan enemmän. Kieltämättä alkaa myös vähän pelottamaan. Ei äitiys tai ylipäätään meidän vanhemmuus vaan synnytys. Synnytyksessä eniten se, että onhan meidän lapsella kaikki hyvin. Haluan jo niin kovasti nähdä meidän tyttäremme ja päästä tutustumaan häneen. 

Tämä on varmasti aivan tervettä ja luonnollista pelkoa ja jännitystä, mutta mitä lähemmäs laskettu aika tulee, sitä enemmän mua jännittää. Välillä repeän itkukohtaukseen kun pelko iskee, ja kaikki synnytykseen liittyvä tuntuu niin ahdistavalta ja ”liian uudelta”. Miten siihen voi valmistautua, muuta kuin lukemalla ja kuuntelemalla neuvoja? Jokainen synnytys on omanlaisensa, mutta lohduttava tosiasia on se, että suurin osa niistä menee moitteettomasti. Luotan meidän hoitohenkilökuntaamme ja siihen että kaikki menee hyvin. 

Ja niinkuin sitä sanotaan, että raskausaika on vasta tämän huolen alkusoittoa. Tässä saa olla sitten huolissaan ja sydän syrjällään lopun ikää. Se on osa vanhemmuutta. 


Tää odotus tuntuu samalla niin pitkältä ajalta, vaikka toisaalta tuntuu että vastahan mä huomasin olevani raskaana. Ehkä ne on enemmänkin nämä viimeiset viikot kun olo on jo niin malttamaton ja jännittynyt. Nyt kun raskausviikko 37 pyörähti käyntiin, niin fiilis on lähinnä että ”tulis jo”. 

No, hän tulee sitten kun aika on oikea. ❤️


Olo on onneks edelleen aika bueno! Oon kyllä tässä asiassa todella onnekas. Mitä nyt kävelen vaappuen kuin ankka ja sohvalta nouseminen hetken istumisen jälkeen on varmasti aika koomisen näköistä. Toki sitä väsyy myös helpommin kuin normaalisti ja suht pienenkin rasituksen jälkeen harjoitussupistukset muistuttavat ottamaan iisisti, mutta se kuuluu asiaan. Ainoa mikä on ottanut lujaa pannuun on närästys. Joka yö kun kello lyö 5.30 herään aivan infernaaliseen närästykseen. Tuntuu kuin olisin liekeissä. Rennie on ystävä, joka onneksi auttaa. Muuten vointi on super ja sehän kelpaa mulle. 


Kotona ollaan laitettu jo hyvissä ajoin kaikki valmiiksi meidän tyttöä varten ja nyt viimeiseksi pakkasin vihdoin sairaalakassinkin! Hyvä mä! Ei mitään hajua mitä kaikkea sinne pakkasin, mutta toivottavasti kaiken oleellisen. 

Oon aivan superkiitollinen mun isosiskolle joka on neuvonut mua kaikessa, mitä kannattaa hankkia ja olla olemassa. Aika monta asiaa oli sellaisia mitä ei itselle olisi tullut mieleenkään hankkia! Nyt uskon ja luotan et meillä todella on lapsellemme kaikkea, mitä hän voikaan tarvita. Varmasti myös vähän päälle. 


Pian olet jo täällä pikkuinen. ❤️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti