Osa on saattanut jo mun some-kanavilta nähdäkin tämän ihanan uutisen, mutta halusin ehdottomasti kertoa aiheesta myös täällä. Mä olen raskaana ja meidän perhe kasvaa syyskuussa! Aivan mieletön fiilis. ❤️
Mä ihmettelin tammikuussa että missä mun kuukautiset viipyy, mutta ajattelin että kyllä ne sieltä varmasti vielä alkaa. Jotenkin mulla oli erilainen fiilis kun normaalisti ennen kuukautisia, jotain oli erilailla. Kipaisin apteekkiin hakemaan testin ja kotona sitten yhdessä jännitettiin ne minuutit. Kun ne kaksi selkeää viivaa ilmestyi testiin, oli fiilis onnellinen, mutta samalla ihan mykistynyt. Miljoona asiaa pyöri mielessä. Millaisia vanhempia meistä tulee? Mites meidän jäbät ottaa uuden tulokkaan vastaan? Riittääkö meidän nykyisessä kodissa tila vai kannattaako nyt jo alkaa katselemaan isompaa asuntoa? Koska tästä uskaltaa kertoa? Tätä hetkeä oli odotettu jo pitkään, mutta samalla se tuli yllättäen. Jokaiseen mieleen juolahtaneeseen kysymykseen löydämme kyllä vastauksen, ja uusia kysymyksiä tulee varmasti koko odotuksen ajan ja tietysti myös vanhemmuudessa.
Teki heti mieli kertoa tästä koko maailmalle, mutta samalla ei vielä uskaltanut kertoa oikein kenellekään. Siskolleni kerroin muutama päivä testin tekemisen jälkeen. Hän on myös raskaana, joten minun oli pakko heti päästä kertomaan tulevalle tädille uutiset!
Mä olen niin onnellinen että me asumme siskoni kanssa samoilla kulmilla ja meille syntyy lapset vain muutaman kuukauden ikäerolla. Serkuksista tulee toivottavasti toistensa parhaat ystävät.
Muille perheenjäsenille kerroimme uutiset tovi myöhemmin. Kaikki olivatkin jo tätä uutista odottaneet ja olivat niin onnessaan uudesta perheenjäsenestä! ❤️
Aamupahoinvointi tuntui terminä jopa huvittavalta. Pahoinvointi ei todellakaan kiusannut minua vain aamuisin, vaan ihan koko päivän. Olo oli kokoajan, vuorokauden jokaikinen minuutti totaalisen kuvottava. Vaikka välillä olot laittoivatkin minut kiristämään hammasta, niin silti tiesin että ne kuuluu raskauteeni, ja jotenkin ajattelin että niiden myötä tiedän että kaikki on ja menee hyvin. On hurjaa huomata kuinka oma keho muuttuu ja mihin kaikkeen se pystyy!
Oloista huolimatta raskaus tuntui jotenkin utopistiselta ensimmäiseen ultraan asti, mutta kun kuulimme pienokaisen sydänäänet ja näimme hänet jammailevan kohdussa niin silloin siitä tuli totta! Niin makeeta että meidän perhe kasvaa!
Nyt odotamme rakenneultraa, emmekä malta odottaa että näemme hänet taas, kuulemme pienen sydämen pamppailevan ja toivottavasti samalla kuulisimme myös lapsemme sukupuolen.
Emme malta odottaa että hän on täällä ja pääsemme tutustumaan toisiimme!! ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti