Eino Leinon runo, ’Laulu onnesta’ kehottaa kätkemään onnensa ja aarteensa. Toki tästä runosta on jo yli vuosisata aikaa, ja nykyään väittäisin että onni nimenomaan kehotettaisiin näyttämään.
On paljon ihmisiä jotka edelleen ajattelevat että ihmiset eivät saisi näyttää onneaan, mutten ole vieläkään kuullut yhtään järkisyytä että miksi ei. Ainoa peruste minkä olen kuullut on se että kierrellen kaarrellen myönnetään että joku voisi tulla kateelliseksi. Mahdollista, mutta kumman mielenköyhyyttä se on? Sen joka uskaltaa ja haluaa näyttää onnensa, vai sen kateellisen jonka mielestä kaikkien pitäisi vaan olla salassa onnellisia. Sitä paitsi onnellinen ihminen on yleensä iloinen ja sehän on tarttuvaa!
Jos me kaikki synkistelisimme, emmekä kertoisi asioita mitkä tekevät meidät onnelliseksi niin kuinka huonosti meillä menisi.
Suomalaisista sanotaan että me olemme aina olleet huonoja puhumaan tunteistamme. No, onnellisuus on tunne, joten puhutaan siitä!
Itse haluan ajatella niin että jos ystäväni onnistuu jossain mitä haluaisin itsekin saavuttaa, ei se tarkoita sitä että olisin ystävälleni kateellinen. Ennemmin haluan olla iloinen hänen puolestaan ja ajatella että jos se oli mahdollista hänelle, on se myös mahdollista meille muille. Toisen menestyksen tai onnistumisen pitäisi luoda meihin uskoa, ei kateutta. Sinun onnesi ei ole kenenkään toisen epäonni. Eikä tietenkään päinvastoin.
Joskus olen kuullut myös väittämän että jos liikaa ilakoi, tai vaikka somessa kertoo olevansa superonnellinen, se on feikkiä. Tätäkään en allekirjoita. Toki somessa on kaikenlaisia postauksia, mutta mun mielestä on kaikista ihaninta lukea niitä onnistumista, onnea ja iloa pirskahtelevia postauksia. Mun mielestä toisen onnen määritteleminen feikiksi on rajua ja väärin. Ikinä et voi tietää mitä ponnisteluja toisen onnen takana on ollut ja kuinka kauan sitä on tavoiteltu. Se että joku kirjoittaa viikottain kuinka tyytyväinen hän on elämäänsä tai kuinka paljon hän rakastaa puolisoaan, ei ole sinulta pois. Eikä missään nimessä anna sinulle oikeutta sanoa sitä feikiksi.
Ja ei, meillä kaikilla ei aina ole elämä pelkkää iloa ja juhlaa. Kaikki me koemme joskus epäonnistumisia, menetyksiä ja epätoivon hetkiä. Se on vain siitä kysymys, että miten ne käsittelee ja ottaa vastaan.
Taannoin kuulin myös että joku saattaa pahastua kun puhun vaikka meidän häistä tai muusta onnesta. Ymmärrän että jos joku on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa, niin siihen ei auta että toinen hieroo onneaan ns. toisen naamaan. Sitä toki pyrin välttämään ja olemaan hienovarainen, jos tiedän että toisella on vaikeaa.
Silti koen että vaikka itselläni olisi vaikeampi hetki, niin kykenen olemaan muiden puolesta onnellinen. Näin ollen odotan ja toivon että muutkin pystyisivät siihen. Toki täytyy muistaa että me kaikki olemme erilaisia. Käsittelemme asioita erilailla ja suhtaudumme pettymyksiin hyvinkin eri tavalla.
En suinkaan tarkoita että onnellisuus on ainoa tunne mikä pitää näyttää. Suru, tuska, ahdistus ja epäonnistuminen ovat myöskin tunteita ja näitäkin tunteita on hyvä jakaa. On hyvä kuitenkin miettiä että miten sen näytät. Haluatko tehdä niin että mielummin kiellät toisen onnen hekumoinnin, vai kertoisitko mielummin että ihanaa kuulla että sinä voit hyvin ja asiat ovat mallillaan ja että uskot ja luotat että sinunkin kurssisi on kääntymässä varmasti vielä.
Keskustelin ystäväni kanssa taannoin siitä että olisi hyvä joka päivä muistaa miettiä edes pari asiaa elämässä mistä on kiitollinen. Missä onnistuit tänään? Mikä tässä päivässä oli parasta? Mihin olit tyytyväinen? Mitä toivot huomiselta? Kun vastaat näihin kysymyksiin joka päivä, uskon että lopulta se aurinko paistaa sinullekin.
Vaikka tämän päivän kiitollisuuden tunne tulisikin siitä että kaupassa oli vihdoin sitä pitkään loppuunmyytynä ollutta päärynäjogurttia, niin sekin lasketaan!
Päivän paras asia voi olla aluksi vaikka se että bussi tuli ajoissa ja pääsit helposti töistä kotiin. Sen jälkeen mieli keksiikin paljon asioita mistä olet kiitollinen. Katto pään päällä, rakas koira tervehtimässä ovella, lämmin ruoka, vettä hanasta ja ah, Netflix. Asioita, joita helposti pitää itsestäänselvyytenä.
Iloisuus, hymy ja positiivisuus on tarttuvaa. Jos joku hymyilee sinulle, miksi mutristaisit otsasi vastaukseksi.
Ootteko te huomannut ikinä tätä samaa? Onko joku sanonut teille että onneaan ei saa hehkuttaa? Oletko joskus joutunut peittelemään onneasi sen takia että joku toinen ei halua kuulla, tai pitää sitä feikkinä?
’Be open with Your love and loud with Your laughter. Life is so much brighter when lived genuinely’.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti