Häihimme on enää reilu kolme viikkoa aikaa ja luulisi että nyt jos joskus iskisi paniikki ja stressi. Olen todistamassa oman luuloni vääräksi. Ei ahdista, ei stressaa, enkä panikoi.
Säästänkö kaiken stressaamisen hääpäivän aamuun.... ehkä, mutta uskon selviäväni siitä. Silloin on enää turha stressailla onko karkkibaarin karkit nyt oikean sävyisiä ja makuisia tai tuliko viiniä ostettua riittävästi. Ne ei enää siitä muutu. Olen sitäpaitsi päättänyt että jos jokin menee hääpäivänä ”pieleen” niin nauran sille. Fakta on se että sinä päivänä meistä tulee aviopari ja se on tärkeintä. Sitä ei voi mikään pilata.
Pienen pieni stressinpoikanen käväisi minussa viime viikolla kun sain siskoltani viestin että Kallion Block Partyt ovat samana päivänä kuin häämme ja meidänhän vihitään Kallion kirkossa. Yllätyksekseni huomasin että tällä kertaa ne järjestetään aika lähellä kirkkoa. Nooooooh, mehän aina kerromme kaikille kuinka rakastamme Kalliota, sen yhteisöllisyyttä, ihmisten ystävällisyyttä ja sitä että siellä tapahtuu aina jotain. Nyt sitten pääsemme astelemaan kirkkoon hieman isomman juhlaväen saattelemana. Eli ajatellaan se niin että Kallio tarjoaa meille parastaan.
Yritän välttää turhaa stressiä ja olen sataprosenttisen varma että kaikki menee meidän päivänä enemmän kuin hyvin.
To do-lista on jo lähes tyhjä. Joko olemme unohtaneet jotain tai sitten olemme oikeasti muistaneet suorittaa kaiken valmiiksi. Kummin kävi, selviää vasta pääpäivänä. Listalla ei oikestaan enää kummittele kuin kukkien haku, joka tietysti tapahtuu hääpäivän aamuna sekä mun puvun viimeistely. Onneksi saan puvun ompelijalta jo ensi viikolla. Toki mun pitää vielä jatkaa mun hääkenkien sisäänajoa, että ne olisivat mahdollisimman mukavat jalassa kolmen viikon päästä.
Jos rakkaat ystäväni ovat lyöneet vetoa millainen bridezilla minusta tulee niin pian he voivat myöntää tappionsa! Hah! En usko että minusta enää mikään hirviö tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti