Näin aluksi haluan sanoa KIITOS!! Viime viikonloppuna mut yllätettiin toden teolla! Kaikista laskukaavioista ja arvailuista huolimatta en ollut osannut ajatellakaan että mun polttarit olisivat olleet viime viikonloppuna! Ehkei ihan vielä siis tulekaan mulle kutsua FBI:n hommiin. Perjantaina mulla oli kova kuume ja jouduin jäämään töistä pois. Lauantai-aamuna olo oli onneksi jo parempi ja valmistauduin töihin. Tero sanoi että voi heittää mut töihin, niinkuin usein lauantaisin tekee. Siinä sitten meikkasin ja hääräilin muita aamurutiineja. Yhtäkkiä kuulin kuinka joku kääntää avainta ja avaa oven! Sisälle rynnii kaikki rakkaimmat punaisiin paitoihin sonnustautuneet ystävät huutaen ”POLTTARIIIIIIIT!”. Mun reaktio oli ensin että apua, mulla ei oo housuja jalassa! No, housut jalkaan ja sitten sain oman punaisen paidan, mihin oli painatettu IFK:n logo jonka sisään oli kirjattu ”Ida ja Tero sekä 3.8.2019”. Mun paidan selässä luki vielä ”En gång Lehtonen, Alltid Lehtonen”. Aivan mahtava!! Jääkiekkohenkisen paidan lisäksi minun asusteina toimivat kirkuvan punainen Jofa ja lätkähanskat.
Sain teeman mukaisen polttarikirjan josta löysin listan mitä pakata mukaan. Pakkaamisen aikana polttariporukka kattasi meille upean brunssin ja poksauttivat kuohuvat. Tavarat pakattuina ja mahat täynnä lähdimme kohti tuntematonta. Sörkan kurvissa silmilleni sidottiin huivi ja talutettiin ympäriinsä. Mun piti arvailla että mihin me ollaan menossa. Tiesin että lähellä on sushipaikka, joten loogisin oli arvata että me mennään sushinsyöntikurssille. Ei suinkaan valmistuskurssille vaan syöntikurssille! Hah! No ei ihan osunut arvaus nappiin. Kun huivi otettiin pois huomasin että kyse ei todella ollut mitenkään sushiin liittyvää. Me mentiin jousiammuntatunnille! Se oli aivan älyttömän siistiä! Hieman vaikeampaa mitä olisin olettanut, mutta makeeta. Tuossa lajissa aika menee kyllä hujauksessa.
Siitä sitten matka jatkui kohti Rediä jossa mua taas silmät ummessa kuljetettiin. Määränpäänä Fööni, jossa pääsin leijailemaan! En ole yleensä kovinkaan pelokas, mutta tämä jännitti kyllä paljon. Ei kun varusteet niskaan ja kypärä tiukasti päähän ja kohti puhallinta. Oli hauska huomata kuinka pienikin käden tai jalan liike vaikutti siihen kuinka hyvin siellä liiteli! Olin kyllä yhtä hymyä koko lentelyn aikana ja sen jälkeen! Mahtava kokemus, mikä olisi varmasti jäänyt kokematta ilman mahtavia ystäviäni. Kun leijailut oli leijailtu niin kypärä vaihtui toiseen. Fööniltä minut tuli hakemaan vanha moottoripyörä sivuvaunuineen! Vaikka moottoripyörien keskellä olenkin kasvanut, en ollut aiemmin ollut sivuvaunussa kyydittävänä. Se menopeli kyllä keräsi katseita ja sen kyydissä oli kyllä hauska seurata maisemia ja fiilistellä!
Moottoripyörä kurvasi Kaivohuoneen eteen jonka läheisyydessä odottikin seuraava aktiviteetti. Kuplafutis! Jos ette ole ikinä tätä kokeillut, niin suosittelen vahvasti! Voi sitä naurun määrää! Kuplan sisällä ollessa ei ihan tajua mittasuhteita, eikä ihan hiffaa olevansa pallon sisällä. Tahattomasti ja tahallaan taklailimme toisiamme. Kun pallon kanssa kaatuu, joutuu hetken miettimään että mites sieltä pääsekään ylös! Nauru raikasi kyllä tätä peliä pelatessa niin että vatsalihakset on vieläkin hellänä. Pallon sisällä tuli aurinkoisella ilmalla tosi kuuma, joten oli ihanaa että seuraava etappi oli hotelli. Hotellilla kävimme suihkussa ja laittautumassa. Samalla suoritin pari tehtävää polttarikirjasta. Yhtenä tehtävistä oli laittaa kuulokkeet päähän, valita kappale ja laulaa se muille niin että he arvaavat mistä kappaleesta on kyse. Innostuin hoilaamaan jopa kolme kappaletta, voi niitä jotka joutuivat olemaan kuulijoina. Kun korvia oli särjetty tarpeeksi pääsimme polaroid-kameran kimppuun ja ikuistamaan polttarifiilistä kaverikuvin. Niistä tuli niin hauskoja!
Kun muutama pullollinen kuohuvaa oli kumottu lähdimme kävelemään Hard Rock Caféhen jossa söimme aivan jättimäiset burgerit ja skoolasimme mansikkamargaritoilla. Herkuttelun jälkeen jatkoimme Rymy Eetuun bailaamaan ja kuuntelemaan livemusaa. Yön pikkutunneilla kipitimme kaasojen kanssa hotellille nukkumaan ja aamulla heräsimme aamiaiselle. Ihan hirveästi ei aamupala uponnut vaikkakin tarjolla olisi ollut vaikka mitä herkkuja. Oli tainnut edellisen illan viskikolat tehdä tehtävänsä.
Niin kiitollisena, iloisena ja onnellisena palasin sunnuntaina kotiin. Miten mulla onkaan näin ihania ystäviä ympärillä?! He selkeästi tuntevat minut kuin omat taskunsa kun olivat osanneet järjestää aivan minun näköisen päivän! Tekemistä oli keksitty monien polttareiden edestä! Silti kaikkiin aktiviteetteihin oli varattu reippaasti aikaa eikä missään vaiheessa tuntunut että olisimme olleet kello kaulassa. Rentoa ja hauskaa yhdessäoloa ja tekemistä. Perfect!
Kiitos rakkaat ystävät, tätä päivää on ihana muistella koko loppu elämä! ❤️ You ROCK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti