Hääkutsuista voi usein jo hieman saada käsitystä juhlien teemasta ja tyylistä. Me halusimme tyylikkäät ja suht vähäeleiset kutsut jotka kertoo kaiken oleellisen, muttei liian rönsyilevässä muodossa. Tilasimme kutsut Vistaprintiltä. Heidän valikoima oli niin kattava että oli jopa vähän vaikea valita mieluisinta. Siellä on kyllä jokaiseen makuun kutsu- ja kiitoskortteja ym. ! Kutsun pohjaa oli helppo muokata oman maun mukaan. Fonttia ja sen kokoa pystyi iisisti vaihtamaan ja rivejä lisäämään. Esikatselun kautta pystyi sitten vielä varmistamaan että tulihan kaikki oleellinen kutsuun ja näyttääkö se juuri siltä kun haluttiinkin. Olin jo viime kesänä ostanut sinettileimasimen ja vahaa, jolla saatiin kutsuihin persoonallinen silaus. Ensin ajatuksena oli käyttää sinettiä kuoren sulkemiseen, mutta tulimme tulokseen että ne näyttää paremmalta kuoren etupuolella. Sinettivahan käyttö jännitti kyllä aluksi, koska olin kuullut siitä tarinoita että se olisi vaikeaa ja työlästä. Ei se kyllä sitä ollut. Kyllä se aika hidasta oli, mutta helppoa. Ensimmäinen sinetti jonka tein oli tietysti väärinpäin! Olisin voinut katsoa miten päin leimasimen vahaan painan. Hups! Muuten sinetit sujui mallikkaasti. Pätkäisin vahapötköstä noin puolen sentin palan ja laitoin sen pikkukipossa kynttilän ylle sulamaan. Vahan sulaessa tökin tulitikun kärjellä että vaha sulaisi tasaisesti. Sitten vain valutin sulaneen vahan kirjekuoren päälle ja painoin leimasimen sen päälle.
Ihan vinkkinä haluan sanoa että jos teet monta sinettiä peräjälkeen niin pidä leimasin kertojen välissä lasissa jossa on kylmää vettä tai jäätä. Leimasin jää aika kuumaksi painokertojen välissä, eikä kuuma leimasin irtoa vahamassasta kovinkaan helposti. Tämä leimasimen vedessä viilentäminen nopeuttaa leimaamista, mutta ennenkaikkea tämän viilennyksen ansiosta saat kauniimmat sinetit!
Aluksi meillä oli sinettivahapötköjä vain kolme, eikä ne todellakaan riittänyt kaikkiin kutsuihin. Hankin Sinellistä pari pakettia niitä lisää, mutta ne olivatkin erilaiset kun aiemmat. Näissä uusissa oli ”sytytyslanka” sisällä, jonka sytyttäessä voit valuttaa vahaa suoraan puikosta. Tykkäsin kyllä enemmän siitä kynttilän päällä sulattamisesta. En tiedä johtuiko mun taidottomuudesta, mutta tuolla sytytyslankapötköllä sain vain sotkua aikaiseksi. Se helposti valutti nokea sinettiin mukaan. Luovutin sen kanssa ja aloin leikkelemään siitä palasia ja irrottamaan sytytyslangan. Sitten jatkoin hyväksi havaitulla kupissa sulattamistaktiikalla. Varmaan tuohon valuttamiseen olisi ollut joku kikka, mutta en alkanut sitä selvittämään sen enempää.
Mun mielestä meidän kutsuista tuli tosi kivat ja meidän näköiset. Postitettiin ne äitienpäivänä, toivottavasti posti on toimittanut ne jo perille kutsutuille. Oli kyllä niin helpotus kun sai ne tiputettua postilaatikkoon! Kutsut on ollut oikeastaan ainoa asia mitä oon näissä hääjärjestelyissä stressannut. Oon miettinyt että tuleeko kirjoitusvirheitä, tilattiinko ne tarpeeksi aikaisin, ehtiikö ne ajoissa perille ja että muistettiinko niihin kirjata kaikki tarpeellinen info. Nyt en voi kun luottaa postiin että kutsut meni perille. Mielellään ehjinä! Sitten voimmekin alkaa odottelemaan ihmisten ilmoittautumisia, niin osaamme antaa cateringille ja juhlapaikalle lopullisen vierasmäärän.
Enää 75 päivää! Iik! ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti