Niinkuin aiemmin kerroin niin löysin mun unelmien hääpuvun. Siitä lähtien puku on roikkunut tangolla vaatehuoneessa. Melkeinpä päivittäin käyn avaamassa pukupussin vetoketjua ja kurkkimassa mekkoani. Kun olen ollut vapaalla arkipäivänä, Teron ollessa töissä, niin hinku on ollut kyllä suuri pukea mekko päälle ja liihottaa pitkin kämppää.
Kuitenkaan tätä mekkoa ei noin vain pueta päälle ilman avustusta... joten sovitukset ja fiilistelyt on sitten jäänyt ihan vain siihen pukupussiin kurkkimiseen.
Tänään kuitenkin sain kaksi ihanaa ystävääni meille kylään, varta vasten katsomaan pukua! Oli se kyllä vieläkin niin ihana. Ystävänikin olivat aivan myytyjä kun näkivät puvun päälläni.
Minulla on hankittu häihin niin korkeat kun matalatkin kengät joten soviteltiin mekkoa molempien kanssa.
Mekko oli aivan täydellisen mittainen korkeiden kenkien kanssa, mutta matalien kenkien kanssa ehkä inasen liian pitkä. Nyt on siis dilemma että pitääkö mekon helmaa silti vähän lyhentää.
No, tässä on onneksi aikaa kääntää ja vääntää vielä. Mitä nyt itseäni tunnen niin en edes usko että hirveän aikaisin vaihdan matalia kenkiä jalkaan.
Kenkien lisäksi mallailtiin huntua. Sain ystävältäni hänen vanhan hunnun kokeiluun, mutten ole ihan varma onko huntu mun juttu. Ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä että ilman huntua mennään, mutta saattaahan sekin vielä muuttua.
Onko teillä ollut huntua omissa häissänne?
Sovituksen lomassa juhlittiin hieman myös pienen Lucky-pojan syntymäpäivää!
Uskomatonta että Lucky on ollut Suomessa jo viisi vuotta. ❤️
Meidän karvalapset tulevat osaan meidän hääkuviin mukaan niin oli kiva että nekin on nähneet puvun jo hyvissä ajoin. Hihi!
Kahden mustan koiran omistajana voin kyllä kertoa ettei ollut ehkä ihan ideaalein ympäristö sovitella mekkoa täällä kotona. Karvoja kun on täällä vähän joka paikassa, on sitten imuroitu tai ei.
Nyt puku on taas turvassa pukupussissa odottamassa H-hetkeä. Enää 144 päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti