...ja mua jännittää ihan älyttömästi! Toki tää on ihan sellaista iloista ja positiivista jännitystä. Mä oon pienestä saakka ollut sellainen että kun mua joku jännittää niin mä itken. Siis itken niin etten saa sitä loppumaan. Hah! Voi sitä näkyä kun kirmaan pitkin terminaalia kohti checkausta ja itkeä vollotan samalla.
Mun äiti sanoi että se muistaa että mä oon tehnyt niin aina. Olin sitten matkalla sellotunnille tai vaikka leirikouluun.
On kuitenkin hyvä että mä tiedostan että tää on mun tapa syystä tai toisesta, niin osaan ehkä vähän ennaltaehkäistä asioita jotka eniten stressaa tällaisissa asioissa.
Esimerkiksi tätä reissua varten oon tietty kirjoittanut jo hyvissä ajoin listan mitä pitää pakata mukaan, niin muistan varmasti kaiken. Tulevalle reissulle on jos jonkinmoista dresscodea, joten pitää ottaa huomioon moooonta asiaa.
Pakkauslistan lisäksi oon kääntänyt kaikki englanninkieliset reissuun liittyvät aikataulut suomeksi, joten paniikin iskiessä mun ei tarvitse kun avata kännykän muistiinpanot ja lukaista sieltä. Koska jos paniikki iskee niin en välttämättä mukamas edes osaa englantia. Vaikkakin puhun ja ymmärrän englantia oikein hyvin. Noin niinkuin normaalitilanteissa. Olen myöskin kirjoittanut ylös kaikki hotellin tiedot ja Kiehl'sin yhteyshenkilöiden puhelinnumerot.
Paniikin ennaltaehkäisyä siis!
Oon muutenkin sellainen tyyppi että haluan valmistautua tärkeisiin tapaamisiin ja tilanteisiin hyvin. Kaiken tämän jännityksen keskellä tiedän kuitenkin että kaikki menee hyvin ja tästä reissusta tulee ihan super!! Tänä vuonna on tulossa niin makeita juttuja, mitä en malttaisi odottaa vaikka samalla halkean jännityksestä! Eli watch out kyynelkanavat, teillä on työntäyteinen vuosi tiedossa!
Millaisia jännittäjiä te olette? Itkettekö, nauratteko, tärisettekö vai osaatteko pysyä viilipyttyinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti