Aliarvostettu Kallio

Kallio on viihtyisä ja eloisa kaupunginosa Helsingissä. Tänne mahtuu kaikenlaista kulkijaa. Kallio on värikäs ja suvaitseva, yhteisöllinen paikka asua. 

Joillekin Kallio on jostain syystä kirosana. Naureskellaan että Kallio on pelottava ja sottainen, sitä ja tätä. Kallio on kuulemma täynnä pummeja ja alkoholisteja. Useasti kuulen jonkun sanovan: "En koskaan haluaisi asua Kalliossa." Vanhat ajat ovat jättäneet jälkensä ihmisten muistiin. Kyllä, edelleen täällä alkoholinkulutus on monilla asukkailla reipasta tai joillekin voi jopa maistua vahvemmatkin nautintoaineet. Se ei kuitenkaan tee alueesta huonoa tai ghettoa. Eikä edes mitenkään pelottavaa. 

Bärtsin puolustukseksi haluan muistuttaa että alkoholi virtaa voimakkaasti myös muilla paikkakunnilla, ei se humalassa oleva Kalliolainen ole sen kummempi kuin humaltunut Etu-Töölöläinen. Tai jopa rohkenen väittää että Kalliolainen on iloisempi ja tyytyväisempi. Täällä häntä ei tuomita tai julkisesti paheksuta, täällä hän kuuluu porukkaan. 

Täällä yhteisöllisyys on niin vahvaa että kaikki on ystäviä keskenään. Tai jos ei ystäviä niin ainakin ystävällisiä toisilleen. Ei mulkoilla tai tuomita. Ei mitään erilaisuutta, eikä mitään elämäntyyliä. Ei tuomita humaltunutta, ei mulkoilla ulkomaalaistaustaisia, ei huudeta törkeyksiä yhtään kenellekään. Eikä se suinkaan tarkoita että me kaikki asukkaat olisimme humalassa täällä aamusta iltaan ja hakisimme ruokamme leipäjonosta. Me autamme, tervehdimme ja ymmärrämme toisiamme. 

On hauskaa mennä lenkille ja huomata kuinka moni iloitsee nähdessään meidän karvakaverit. Naapurit jäävät rapsuttelemaan meidän jäbiä ja muutamat vastaantulijat jopa tietää niiden nimet. On kiva mennä lähikauppaan kun matkalla moni tervehtii ja useimmat jopa pitävät kaupanovea auki. Spårassa höpötellään ja vaihdellaan kuulumisia. Jopa lappuliisat jää kanssasi höpöttelemään. Toki aina välillä porukkaan mahtuu ilonpilaajia, mutta nekin unohtuu nopeasti. 

Muistan kun löysimme ihanan asuntomme, ihastuimme asunnon lisäksi heti myös tähän alueeseen. Oli kuin olisi tullut ulkomaille, kaikki oli uutta ja ihan erilaista kuin muilla paikoilla missä olimme asuneet. Rakennuksien kivijaloissa olevat pikkuputiikit viehättivät ja lukuisat kotoisat kahvilat kutsuivat sisään nauttimaan ihania juomia ja herkkuja. Ilmassa tuoksui mielenkiintoiselle. Ei, ei hassikselle tai pissalle vaan hyvälle...Kodille. 

Kallio on nykyään POP, ellei jopa ROCK! Pala palalta huono maine murretaan ja huomataan kuinka makea paikka Kallio on! Kuka tänne ei haluaisi, en todella tiedä! Kaunista, puhdasta, siistiä ja rento meininki. Yksi ihana asia vielä näiden kaikkien lisäksi on se että täällä on aina elämää! On sitten maanantai-ilta tai torstai aamupäivä, kesä tai talvi. Tulkaa vaikka katsomaan! Kurkatkaa samalla kuinka hienoja rakennuksia täällä on ja kuinka kaupunginosaa on koristeltu taiteella ja kauniilla puistoilla istutuksineen, kulttuuritapahtumista puhumattakaan! 

Mites, luuletteko et moni laulaja mainitsee Kallion lauluissa ihan vain syyttä? En usko. Ja jos se on niin et vain hullut asuu Kalliossa, niin mä olen mielelläni yksi niistä hulluista.  Enkä muuten todellakaan halua että joku päästäis minut pois kalliosta.

Mä en haluu asuu missään asuntolassa

Mä en haluu asuu missään laitoksessa

Vaan mä haluan asua Kalliossa

Pommisuojassa rauhassa

Kalliossa on hyvä olla

Töölössä on tyhmä olla

Kalliossa on aina hauskempaa

Ja enemmän paikkoja harrastaa

-Pertti Kurikan nimipäivät, Kallioon!

Lopuksi haluan vielä selvyyden vuoksi mainita että vaikka Töölö nousi esimerkiksi parikin kertaa, niin minulla ei ole mitään Töölöä vastaan. Päinvastoin. Minun mielestä koko Helsinki on upea, mutta tämän tekstin tarkoitus oli saada ihmiset ymmärtämään mistä itselleni rakkaassa Kalliossa on kyse.