Neljän päivän miniloma

Tuntuu kuin olisin jo pidempään vaan puurtanut eteenpäin ja jokainen vapaapäivä on yksittäinen lepopäivä että jaksaa taas eteenpäin seuraavaan vapaaseen. En tajua mikä kevätväsymys minulla on ollut! Eihän työssäni tai vapaa-ajassani ole tapahtunut mitään merkittävää muutosta. Olen ollut kovin saamaton ja väsynyt. Olen syyttänyt siitepölyä, katupölyä, valoisuutta, syömisiäni ja vaikka mitä. Syy oli kuitenkin niinkin yksinkertainen kun unenpuute ja hyvin erikoinen unirytmi. En ole osannut mennä nukkumaan ajoissa, ja sitten kun sänkyyn kellahdan on kello jo miljoona enkä silti saa unta. Aamulla uni maistuisi vaikka kuinka pitkään. Kumma juttu.

Työvuorolistojani kurkatessani huomasin iloisen yllätyksen. Neljän päivän vapaaputki! Tämä tulee enemmän kuin tarpeeseen! Saan levätä ja ladata akkuja oikein kunnolla. Voin yrittää jopa saada unirytmini edes hieman paremmaksi.

Perjantaina kun pääsin töistä tuntui kun kesäloma olisi alkanut. Vuoron jälkeen pörräilin hetken kaupungilla ja kävelin löntystellen kotiin, kelistä nauttien. Ihana aurinkoinen Helsinki! Yleensä kirmaan kotiin hiki hatussa, mutta nyt päätin että otan rauhassa. Ei paniikkia, ei stressiä.
Perjantai-ilta otettiin aika iisisti kotona, kokkaillen ja toistemme seurasta nauttien. Ei, en kyllä mennyt aikaisin nukkumaan. Mutta onneksi oli vielä vapaat edessäpäin.

Lauantaina olikin sitten rakkaan ystäväni polttarit. Aivan mahtava päivä ja ilta vietettiin hulppeissa puitteissa Nuuksiossa. Ai että miten mukavaa meillä olikaan!
Lauantain juhlinta vei veronsa eikä silloinkaan menty ajoissa nukkumaan, joten oli huippua että sunnuntaina sai nukkua myöhään. Ei ollut mitään pakollista menoa tai ohjelmaa koko päivänä. Paitsi tietysti mm-kisojen pronssiottelu ja finaali! Rauhallinen aamulenkki koiruuksien kanssa ja sitten kotiin katselemaan mitä Netflixillä on tarjota ennenkuin matsit alkavat. Vaikka lätkämatsin osalta päivä päättyikin pettymykseen, niin muilta osin tämä päivä antoi kaiken mitä odotin ja tarvitsin.

Maanantaina heräsin ajoissa, sunnuntain löhöyspäivä oli tehnyt tehtävänsä. Kirmattiin poikien kanssa pitkin Kalliota ja nautittiin lämmöstä ja valosta. Välillä pysähdyttiin varjoon makoilemaan, jotta jaksettiin taas painaa eteenpäin. Kotona pyykkikone jylläsi koko päivän. Sain vihdoin pestyä sohvatyynyjen päälliset. Perfect. Koko kämppä sai aikamoisen myllerryksen ja jynssäyksen kun pääsin vauhtiin.

Kun kotityöt oli tehty ja koti tuoksui raikkaalle, vedin uudet ihanat hopeakenkäni jalkaan ja lähdin haukkaamaan happea ulos. Laitoin napit korville, rockin soimaan ja lähdin käppäilemään ilman määränpäätä ympäriinsä. Hain jäätelön ja nautin. Nautin kiireettömyydestä ja kesästä. Ja tietysti uusista kengistä. Ne on niin söpöt! Ja kiiltävät!

Päätin etten sovi tiistaillekaan mitään menoa. Menen taas fiiliksen mukaan. Teen jotain jos jaksan ja haluan, en tee mitään jos en jaksa tai ei huvita. Enkä varmasti laita herätyskelloa soimaan!

Nyt tuntuu kuin olisin ollut pidempäänkin poissa töistä ja irti arjesta. Jaksaa taas painaa töitä! Töissä on nimittäin edessä taas vähän tiukempi rupeama.

Vaikka en suoriutunut unirytmin parantamistehtävästä ihan kiitettävästi, niin ainakin sain levätä. Unta on otettu hieman varaston, joten eiköhän tällä taas hetki pärjätä. Jos vaikka tänään saisin unta ennen kahta tai jopa kahtatoista.

Nauttikaa kesästä!