Uusi vuosi kolkuttaa jo ovella... Taas niitä lupauksia ja elämäntapamuutoksia. Lehdet pursuavat samoja aiheita. "Tuliko syötyä liikaa kinkkua?", "Vielä ehdit kesäksi rantakuntoon", " Näin onnistut pitämään uudenvuodenlupauksesi", "Tipaton tammikuu ja herkuton helmikuu".
Ihmiset on täynnä tarmoa ja kuntosalit pursuavat uusista jäsenistä, lenkkipoluilla saa väistellä puuskuttavia lenkkeilijöitä ja kaupoista loppuvat Nicorettet, ananassäilykkeet ja maitorahkat jo 2.tammikuuta.
Hienoa! Niin moni on päättänyt remontoida elämäntapojaan! Toki mietityttää että kuinka kauan tämä uusi innostus kestää? Kuinka moni vie sen maaliin saakka?
7.tammikuuta - viikko lupauksesta ja fiilis on loistava....Silti voisi jättää yhden lenkin väliin tai polttaa yhden savukkeen - edes puolikkaan. Ei sitä kannata turhaan itseään hajoittaa. (lenkkipoluilla alkaa nyt olemaan jo vähän väljempää) Kai sitä myös yhden herkkupäivän voi viikossa pitää, tai kaksi. (maitorahkaa löytyy Alepan hyllystä taas)
Sitten tuleekin epäonnistunut olo. "Voi vitsi, rikoin lupaukseni. Annetaan sitten olla kokonaan! Luovutan!"
Se on juuri se virhe! Ensin aloitetaan into pinkeänä ja kovalla tarmolla ja kun sen kerran (tai jopa kaksi) lipsutaan niin luovutetaan sitten kokonaan. Trust me, we've all been there!
Mutta, eikös olisikin hienoa että nyt alkavana vuotena lipsahduksien ja ratkemisten jälkeen jatkaisimmekin siitä mihin jäimme? Uudestaan kovalla tarmolla! Ei rankaista itseämme siitä että sorruttiin suklaalevyn syömiseen tai skipattiin lenkki, vaan motivoidutaan näistä "virheistä" lisää.
Pian tämä uusi elämäntyyli alkaa jo tuntumaan normilta ja vanhat huonommat elämäntavat tuntuvat kaukaisemmalta.
Varmasti useat kuntosalikortit jää muutaman käyttökerran jälkeen lompakkoon litistyksiin Hese-kantiskortin alle, mutta täytyy muistaa että nyt on kynnystä madallettu jo sen verran että jäsenyys on hankittu ja salille voi lampsia koska vain.
Voisimme tehdä tänä vuonna kaikki sellaisen lupauksen että mitä ikinä lupaatkaan niin pidä siitä kiinni ja epäonnistumisienkin jälkeen pidät kovasti kiinni päämäärästäsi.
Itse aion luvata itselleni vuonna 2016 pyrkiä lujaa kohti unelmiani ja toteuttaa niitä. Yksi näistä unelmista on lähteä rapakon toiselle puolelle ihanassa seurassa.
Haluan toivottaa kaikille upeaa alkavaa vuotta! Nauttikaa elämästä ja pyrkikää tavoitteesiinne! 2016 olkoon ikimuistoinen!
Ihmiset on täynnä tarmoa ja kuntosalit pursuavat uusista jäsenistä, lenkkipoluilla saa väistellä puuskuttavia lenkkeilijöitä ja kaupoista loppuvat Nicorettet, ananassäilykkeet ja maitorahkat jo 2.tammikuuta.
Hienoa! Niin moni on päättänyt remontoida elämäntapojaan! Toki mietityttää että kuinka kauan tämä uusi innostus kestää? Kuinka moni vie sen maaliin saakka?
7.tammikuuta - viikko lupauksesta ja fiilis on loistava....Silti voisi jättää yhden lenkin väliin tai polttaa yhden savukkeen - edes puolikkaan. Ei sitä kannata turhaan itseään hajoittaa. (lenkkipoluilla alkaa nyt olemaan jo vähän väljempää) Kai sitä myös yhden herkkupäivän voi viikossa pitää, tai kaksi. (maitorahkaa löytyy Alepan hyllystä taas)
Sitten tuleekin epäonnistunut olo. "Voi vitsi, rikoin lupaukseni. Annetaan sitten olla kokonaan! Luovutan!"
Se on juuri se virhe! Ensin aloitetaan into pinkeänä ja kovalla tarmolla ja kun sen kerran (tai jopa kaksi) lipsutaan niin luovutetaan sitten kokonaan. Trust me, we've all been there!
Mutta, eikös olisikin hienoa että nyt alkavana vuotena lipsahduksien ja ratkemisten jälkeen jatkaisimmekin siitä mihin jäimme? Uudestaan kovalla tarmolla! Ei rankaista itseämme siitä että sorruttiin suklaalevyn syömiseen tai skipattiin lenkki, vaan motivoidutaan näistä "virheistä" lisää.
Pian tämä uusi elämäntyyli alkaa jo tuntumaan normilta ja vanhat huonommat elämäntavat tuntuvat kaukaisemmalta.
Varmasti useat kuntosalikortit jää muutaman käyttökerran jälkeen lompakkoon litistyksiin Hese-kantiskortin alle, mutta täytyy muistaa että nyt on kynnystä madallettu jo sen verran että jäsenyys on hankittu ja salille voi lampsia koska vain.
Voisimme tehdä tänä vuonna kaikki sellaisen lupauksen että mitä ikinä lupaatkaan niin pidä siitä kiinni ja epäonnistumisienkin jälkeen pidät kovasti kiinni päämäärästäsi.
Itse aion luvata itselleni vuonna 2016 pyrkiä lujaa kohti unelmiani ja toteuttaa niitä. Yksi näistä unelmista on lähteä rapakon toiselle puolelle ihanassa seurassa.
Haluan toivottaa kaikille upeaa alkavaa vuotta! Nauttikaa elämästä ja pyrkikää tavoitteesiinne! 2016 olkoon ikimuistoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti