Syksy on ehdottomasti suosikkivuodenaikani. Upea kylmä aurinko valaisee kauniisti ja lehdet vaihtelevat värejään ihanissa ruskan väreissä. Kirpeä tuuli herättää aamulenkillä armottoman tehokkaasti. Teen usein niin että aamulenkille puen tahallaan vähän liian vähän päälle että joutuu väkisinkin heräämään. Ja meidän jäbät, ne rakastaa kun ulkona on vähän viileämpää ja saa peuhata lehtikasoissa ja potkia lehtiä sikinsokin.
Syksyllä nautin myös syksynajan vaatteista. Isot neuleet ja huivit ihanissa eri väreissä (vaikka mun värikoodi on yleensä hyvinkin selkeä musta, niin syksyisin uskaltaudun käyttämään myös muita värejä). Ja nahkatakit, niitä mun vaatetangolla roikkuu lähemmäs kymmenen. Sitten vielä kaikki kipisevät ja kopisevat nilkkurit! Sekoan aina kun niitä tulee kaupoille taas kesän jälkeen.
Yksi asia mikä syksyssä on ylitse tämän kaiken on se että lätkäkausi alkaa. Jääkiekko on minulle totaalinen henkireikä ja joukkueena Helsingin IFK. Olen jo pienestä pitäen rakastanut jääkiekkoa.
Pelipäivinä on aina sellainen fiilis kun olisi perhosia vatsassa.
Seuraamme mieheni kanssa aktiivisesti IFK:n pelejä. Usein kylläkin olen töissä kun ottelut on, mutta yritän ajoittaa kahvitaukoni niin että voin katsella yhden erän padiltani. Sen jälkeen vilkuilen tulospalvelua ja toki saan mieheltäni viestejä aina kun pelitilanne muuttuu.
Jääkiekossa rakastan sitä intensiteettiä ja kontaktilajin tempoa ja jännitystä.
On upeaa nähdä kun fanijoukko pukeutuu aina yhtä ylpeänä punaisiin vaatteisiin ja kannattavat omaa joukkuettaan, kävi pelissä miten kävi. Kuten IFK-fanien motto sanoo; En gång IFK, alltid IFK (Kerran IFK, aina IFK).
Tunnelma hallilla on tiivis, kaikki ovat kuin yhtä perhettä. Erätauolla naurua, puheensorinaa ja kamala tungos käytävillä, mutta kun kiekko tippuu jäähän niin käytävät tyhjenevät ja höpöttelyn äänet hiljenevät...sitten alkavat kannatushuudot ja taputukset.
Meillä kotona järjestetään usein kisakatsomo ja iso kaveriporukkamme kokoontuu yhteen kannattamaan joukkuettaan. Se on niin hauskaa. Kaikki ovat fiiliksissä ja kommentoivat matsia minkä kerkeävät. Kun oma joukkue tekee maalin on naapureillekin selvää että sieltä tulee lätkää.
Syksy on aina vähän kaamosaikaa, pimenee ja synkistyy, eikä se kaunis ruska-aikakaan kauaa kestä...
Mä neuvoisin kaikkia keksimään jonkun itselle tärkeän asian jonka parissa voi viettää aikaa vasta syksyllä, jota voi koko kesän jo salaa odotella alkavaksi. Uskon että kun se on tarpeeksi suuri intohimo, niin sillä pärjää koko kaamosajan ylitse. Jääkiekko ainakin auttaa mut sen yli, ja kas kummaa kun onkin nopeasti kevät ja pleijarit.
Ei tässä muuta kuin et "Hallilla nähään!".
En gång IFK, alltid IFK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti