Facebookissa on ryhmä nimeltään 30 päivän minimalismihaaste. Tarkoituksena on haastaa ihmisiä heittämään turhia tavaroita nurkista pois kuljeksimasta. Ideana on että kuun ensimmäisenä päivänä heitetään yksi tavara pois, kuun toisena päivänä kaksi jne. Poistot voi tehdä myös satunnaisjärjestyksessä tai käänteisenä, kunhan poistot tapahtuu. Joka päivä ryhmässä avataan uusi keskustelu. Kuka on saanut poistettua mitäkin.
Tarkoitus ei siis ole vain heittää kamaa roskiin, vaan tietysti myös kierrättää, lahjoittaa ja myydä itselleen tarpeetonta tavaraa. Roskat toki roskiin.
Mun matikalla tää tekis siis 465 tavaran hävittämistä kuukauden aikana. Se on aika kova määrä!
Mä olen ryhmässä hyvinkin hiljainen jäsen ja olen tehnyt tätä haastetta hiljaa yksikseni, kertomatta siitä ryhmässä mitään. Ryhmä motivoi minua kyllä, mutten jaksa jatkuvaa kuvien lisäilyjä, saatikka orjallisesti päivittäin heittää kamaa roskiin. Halusin tehdä tämän omalla painollaan pikkuhiljaa.
Välillä muistin jopa ottaa kuvat tavaroista jotka joko saivat uuden elämän muualla tai päätyivät roskiin. Jännä oli nähdä mitä kaikkea sitä onkaan nurkkiinsa hillonnut, tavaraa jonka olemassa oloa et edes muista. Mä olen jonkintasoinen materialisti, mutta silti kova laittamaan turhaa tavaraa eteenpäin. Ehkä näin luon itselleni oikeuden ostaa kaikkea uutta kivaa.
Olen kuitenkin aika järjestelmällinen tyyppi ja rakastan siisteyttä ja selkeyttä. Työkaverini kutsuvatkin minua leikkisästi Monica Gelleriksi. Viihdyn mopin varressa ja rätti kädessä, ja vaikka meillä onkin kotona yleensä aina suht siistiä niin kaappimme kätkevät sisuksiinsa vaikka ja mitä. Tässäkin asiassa taidan olla niinkuin Frendien Monica. Hänelläkin oli asunnossaan kaappi joka oli aivan tupaten täynnä ihan kaikkea. Siinä oltiin harrastettu kaappitetristä oikein kunnolla.
Ihan niin pahasti ei meidän kaapit pursuile, mutta myönnettävä on että turhaa tavaraa on meidänkin taloudessa paljon.
Päätin tehdä tätä haastetta joulukuun ajan ja katsoa miten paljon saan kamaa kiertoon tai roskiin. Harmittaa etten muistanut ottaa kuvia kaikista, mutta onneksi edes osasta. Kuvaamatta jäi yksi isompi ”saalis”. Silloin sain poistettua kuusi lakanasettiä, useita pyyhkeitä ja kassillisen vaatteita. Nämä kaikki lähti kierrätykseen.
Jotkut haasteeseen osallistuvat laskevat poistoihin myös yksittäiset hiuspinnit ja paperit, mutta itse en niitä lähtenyt edes laskemaan. Itse pidin esim. kasaa aikakausilehtiä yhtenä poistona.
Minun on vaikea kuvailla sitä tyydytystä minkä saan kun saan jonkin kosmetiikkapurkin tyhjäksi. Minun mielestä on ihanaa avata uusi ja heittää vanha pois tai viedä kierrätykseen. Joskus jopa jahtaan tätä fiilistä niin että heitän purkin pois kun tuote on vasta lopuillaan, muttei vielä kuitenkaan loppu. Jos tuote on alusta lähtien mielestäni vain ihan ok eikä mitenkään mieletön, laitan tuotteen eteenpäin. Usein käy niin että tuote josta itse en pitänyt voi olla esimerkiksi siskoni uusi suosikki.
Kuun päätyttyä selailin kuvia läpi ja yritin laskea lopputulosta. En tainnut päästä ihan tavoitteeseen, mutta mieli on silti kepeä ja hyvä. Kaapit ovat järjestyksessä ja paljon roinaa on hävitetty. Tässä vaiheessa ymmärsin hyvin miksi moni haasteeseen osallistuja laskee jokaikisen hiuspinnin ja paperinpalan omaksi poistokseen. Harvalla meistä on niin paljon roskaa tai hävitettävää kaapeissamme että saisimme kuukaudessa lähes 500 tavaraa karsittua.
No, tämän kuukauden jälkeen poistettavia tavaroita on ainakin entistä vähemmän.
Postaukseen en laittanut kaikkia kuvia poistoista, muuten olisi tullut aikamoinen kuvien tulva.
Kaikkia joiden mielessä pyörii ajatus liiasta tavaranmäärästä kodin nurkissa ja kaapeissa, kannustan lähtemään mukaan tämän tyyppiseen haasteeseen. Tämä oli aikas kivaa!
