Vuonna 1989 äitini isoäiti oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Perinnöksi saamilla rahoilla äitini päätti hankkia itselleen jotain luksusta, jotain joka olisi ajatonta ja kestäisi aikaa, jotain joka muistuttaisi häntä isoäidistään. Hän hankki itselleen upean ja klassisen Mulberry -käsilaukun.
Siitä hetkestä lähtien kun äiti poistui Lilly -nimisestä putiikista laukku mukanaan oli se kovalla käytöllä. Se oli hänen suosikkilaukkunsa, joka kulki mukana joka paikkaan. Vuosia palvelleena laukku siirtyi kaappiin odottelemaan että se taas otettaisiin käyttöön. Laukku oli nähnyt paljon elämää ja sitä myöten myös hieman kulunut.
Muistan kun olin hieman kateellinen pari vuotta sitten kun äitini antoi laukun siskolleni. Laukussa oli solki rikki ja nahka kaipasi kovasti hellää huolenpitoa. Siskoni otti sen innoissaan vastaan ja päätti että laittaisi sen kuntoon. Näin hän ei syystä tai toisesta kuitenkaan tehnyt vaan laukku joutui taas odottelemaan käyttöönottoa varastossa.
Muutama viikko sitten olin siskoni luona viettämässä tyttöjeniltaa muuttolaatikoita purkien. Siskoni kaivoi tämän ihanan Mulberry -laukun laatikosta ja harmitteli ettei ole vieläkään saanut laukkua fiksattua ja epäili että se jää vain hänelle kuleksimaan. Hän kysyi olisinko minä kiinnostunut laittamaan sen kuntoon ja ottamaan sen käyttöön.
Olin haljeta onnesta! Tiesin että pölykerroksen alta paljastuu itse upeus.
Heti kun pääsin kotiin aloin pyyhkimään siitä pölyjä ja kipaisin suutarille ostamaan nahanhoitoainetta. Jo se sai laukun näyttämään ihan erilaiselta.
Laukun solki ja hihna olivat kokeneet kovia. Ne olivat niin hauraat etten uskaltanut niitä paljoa väännellä. Hihnan sain notkistumaan Mister Mintin nahanhoitoaineella. Kyllästin koko laukun sillä kolmeen kertaan! Tämä laukku oli kyllä janoinen! Eikä ihmekään, sillä sitä ei oltu huollettu pitkään aikaan.
Kuvat laukusta ennen ja jälkeen nahanhoitoaineen, huima ero!
Pohdin pitkään mitä tekisin rikkoutuneelle soljelle. Kyselin ystäviltäni neuvoja. Kuulin että voisin viedä laukun Mulberryn liikkeeseen josta he voisivat lähettää sen englantiin korjattavaksi. Saattaisi kuitenkin olla mahdollista etteivät he pystyisi korjaamaan sitä, koska solki on kiinteä osa laukkua.
Otin myös vastaan ehdotuksia hyvistä suutareista jonka käsiin uskaltaisin tämän kallisarvoisen laukun luottaa. Ystäväni suositteli Kaivopihalla sijaitsevaa Alladin suutaria, hän on kuulemma ihan velho tämänlaisten korjaustöiden kanssa.
Olin aiemminkin kuullut hyvää tästä suutarista, joten päätin kiikuttaa laukun sinne.
Hieman epäilevin fiiliksin jätin laukun sinne huollettavaksi. En siksi etten olisi luottanut itse suutariin, vaan siksi että tällä laukulla on suuri tunnearvo, enkä kestäisi jos laukulle kävisi jotain.
Seuraavana päivänä kipitin innoissani suutarille noutamaan laukkuani. Hän todella oli tehnyt taikojaan. Laukun solki oli korjattu taitavasti, laukun ikää ja arvoa kunnioittaen.
Olin super tyytyväinen työn laatuun!
Kuva soljesta ennen ja jälkeen korjauksen
Uuttahan laukusta ei tule, eikä tarvitsekaan. Mielestäni on ihanaa että tällainen design -tuote on sen näköinen että se on nähnyt ja paljon!
Ihanaa päästä kantamaan tätä laukkua olalla! Minun rakkaan äitini vanha aarre on nyt minun aarteeni.
Tämä laukku on malliesimerkki siitä että laatuun kannattaa panostaa! Tämä laukku on nyt jo kestänyt äidiltä tyttärelle. Eikä sitä tiedä vaikka se kestäisi vielä kolmannellekin sukupolvelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti